Sisältö

Opiskelupaikan valinta

• Millä perusteella valitsen opiskelupaikan?

• Mistä saan tietoa eri yliopistoista?

• Mitä eroa on eri yliopistoilla?

• Kannattaako uusiin yliopistoihin hakea?

• Miten hyvät mahdollisuudet minulla on päästä yliopistoon X?

• Voisiko yliopisto ottaa huomioon vain pakolliset aineet/parhaiten menneet yo-kokeet/kolme parasta yo-koetta jne.?

• Miten suomalaisuus vaikuttaa sisäänpääsymahdollisuuksiin?

• Vaikuttavatko ei-akateemiset meriitit opiskelijavalintaan?

• Mitä ainetta minun pitäisi opiskella?

• Kannattaako hakea yhdistelmäkursseille (Joint degrees, combined degrees)?

Hakuprosessi

• Miten aloitan hakemisen?

• Miten täytän hakulomakkeen?

• Miten ilmoitan hakemuksessa suomalaiset lukiokurssit, ylioppilaskirjoitukset ja niiden arvosanat?

• Mitä on englanniksi ... ?

• Mitä Personal Statementiin kuuluu kirjoittaa?

• Haittaako, jos Personal Statementissa on kielivirheitä?

• Mikä on Personal Statementin oikea tyyli?

• Mitä suositukseen kirjoitetaan?

• Keneltä suositus kannattaa pyytää?

• Mitä kielikokeita hakijan täytyy tehdä?

• Miten hakuprosessi etenee?

• Mitä jos en saa tarvittavia arvosanoja?

• Pitääkö todistusten kopiot, kielikokeen tulokset jne. lähettää oma-aloitteisesti?

• En ole kuullut yliopistolta mitään. Pitäisikö huolestua?

• Yliopisto ei vastaa sähköpostiin. Mitä tehdä?

• Miten yleisarvosana lasketaan ylioppilastodistuksesta?

Opintojen rahoitus

• Paljonko opiskelu Britanniassa maksaa?

• Mistä rahoitus?

• Ovatko kaikki ulkomailla opiskelevat rikkaista perheistä?

• Paljonko lukukausimaksu on?

• Mitä tuloja pitää ilmoittaa britti-instansseille?

• Voiko lukukausimaksun maksaa osamaksuna, Visa Electronilla, matkashekillä jne.?

Opiskelu ja elämä

• Tuleeko kieliongelmia?

• Voinko suorittaa tutkinnon lyhyemmässä/pidemmässä ajassa kuin sen virallinen pituus?

• Millaista opiskelu Britanniassa on?

• Miten Britanniassa opiskelu eroaa Suomessa opiskelusta?

• Millaisia arvosteluasteikoita Britanniassa käytetään?

• Voinko palata BA/BSc -tutkinnon jälkeen Suomeen täydentämään tutkinnon maisteriksi?

• Podenko koti-ikävää ja löydänkö kavereita?

• Personal Statementien korjauspalvelu

Opiskelupaikan valinta

Millä perusteella valitsen opiskelupaikan?

Britannian sadoista yliopistoista sen oikean haravointi voi olla valtava urakka, mutta ranking-listat auttavat alkuun pääsemisessä. The Guardian (http://www.guardian.co.uk) ja The Times (http://www.timesonline.co.uk) julkaisevat vuosittain ainekohtaiset sekä yleiset rankingit, joissa yliopistot on asetettu paremmuusjärjestykseen.

Yliopistojen rankingit voivat kuitenkin eri listoilla vaihdella melkoisesti. Tämä kuvastaa sitä, että ne on mahdollisesti tehty eri kriteereillä ja/tai eri painotuksin, ja ovat siksi toki vain suuntaa-antavia. Ensimmäistä tutkintoa (undergraduate) tekevälle kenties tärkein kriteeri on TQA (Teaching Quality Assessment). Jatko-opiskelijalle, varsinkin väitöskirjantekopaikkaa hakevalle tärkein mittari voi taas olla esimerkiksi RAE (Research Assessment Exercise). Selitykset eri kriteereille löytyvät yleensä ranking-listojen yhteydestä.

Yliopistojen arvostuksesta kertovat ranking-listojen lisäksi myös niihin vaadittavat arvosanat. Arvosanavaatimukset kertovat yleensä sen, miten suosittu kyseinen kurssi on, sillä suosittujen kurssien arvosanavaatimukset yleensä nousevat, kun paikkoja on vain rajallinen määrä ja tasokkaita hakijoita enemmän.

Valintaan voi myös vaikuttaa esimerkiksi yliopiston sijainti kaupungin keskustassa tai laitamilla tai kaupungin koko ja sijainti. Jos haluaa tutustua opiskeluaikanaan kovin kattavasti saarivaltakuntaan, keskeinen sijainti voiolla olennainen kriteeri. Harrastus-, ostos- ja iltamenomahdollisuudet vaihtelevat myös huomattavasti maan eri osissa. Pienten kaupunkien yliopistot ovat usein kampusmaisempia ja yhteisöllisempiä kuin suurten, kun taas suurkaupunkien keskustassa olevat yliopistot ovat keskeisemmällä paikalla muihin palveluihin nähden. Toisaalta keskustayliopistoon joutuu yleensä kulkemaan pidempiä matkoja, ellei halua maksaa keskustavuokria, kun taas kampusyliopistoissa asuntolat ja opiskelija-alueet ovat yleensä syntyneet kävelymatkan päähän yliopistosta.

Kansainvälisten opiskelijoiden määrä eri yliopistoissa vaihtelee myös huomattavasti, ja yliopistot yleensä kertovat tästä mielellään. Joissakin yliopistoissa jopa kolmannes opiskelijoista on ulkomaalaisia, ja joillakin kursseilla (erityisesti jatko-opintojen tasolla) britit voivat jopa olla pieni vähemmistö. Jos mielenkiinto siis suuntautuu vaikkapa erityisesti "vanhaan iloiseen Englantiin", ei suuren kaupungin aasialaisvaltainen opiskelijakansa välttämättä vastaa odotuksia. Britannian ulkopuolelta tulevista opiskelijoista huomattavan suuri enemmistö tulee Kiinasta, Koreasta, Indonesiasta, Intiasta, Pakistanista ynnä muualta Aasiasta, ja tämän ryhmän osuus on kasvanut nopeasti viime vuosina. Muista englanninkielisistä maista, Japanista sekä Latinalaisesta Amerikasta taas tulee erittäin vähän ensimmäisen tutkinnon tekijöitä Britanniaan. ISOlle kerrottujen kokemusten mukaan vaikuttaa siltä, että eurooppalaisia on eniten humanistisilla esim. kulttuuri- tai lingvistiikkakursseilla, kun taas perinteiset tekniset, luonnontieteelliset ja kauppatieteelliset kurssit houkuttelevat paljon aasialaisia.

Valintaprosessissa on syytä ottaa huomioon myös eri kaupunkien hintatasot (ks.myös "Paljonko opiskelu Britanniassa maksaa?"). Lontoo on Britannian ylivoimaisesti kallein paikka asua, elää, kulkea julkisilla ja harrastaa, vaikka yliopistojen lukukausimaksut olisivatkin samat kuin muualla. Vaikka suurkaupunki vaikuttaisikin houkuttelevimmalta paikalta, kannattaa miettiä, onko siellä elämiseen todella varaa, ja saisiko omalla budjetilla paremman elämänlaadun muualla.

Mistä saan tietoa eri yliopistoista?

Yliopistojen omat Internet-sivut ovat luonteva paikka aloittaa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että niillä annettu tieto on aina markkinointimateriaalia ja voi jättää jotakin olennaista kertomatta. Koulut kehuvat lähes poikkeuksetta olevansa vähintään seutukunnan, elleivät valtakunnan tai maailman huippua. Siksi kannattaa myös etsiä tietoa muista, epävirallisemmista lähteistä. Internetissä on lukuisia keskustelupalstoja, joilta on helppo löytää ihmisiä, jotka tietävät paikoista, vaikka tällaiseen tietoon onkin toki syytä suhtautua yhtä kriittisesti kuin muuhunkin materiaaliin.

ISO ry:n keskustelupalstaa seuraa säännöllisesti monia eri puolilla Britanniaa asuvia entisiä tai nykyisiä opiskelijoita, ja ainakin suurimmista kaupungeista löytyy yleensä kysyjälle ainakin perustietoa. ISO ry:n Foorumilla on tätä varten erikseen kaksi keskustelupalstaa (Koulukohtaiset ja Paikalliset). Näistä löytyvät kaupungin nimen alta ne keskustelut, joita kustakin kaupungista ja yliopistosta on ajan mittaan käyty.

Yliopistoilla on myös usein erilaisia kerhoja (monissa esim. Scandinavian tai Nordic Society tai jopa Finnish Society), joiden vetäjät ovat vapaaehtoisesti mukana myös tiedonlevityksessä. Heiltä voi esimerkiksi pyytää realistisia arvioita kaupungista tai yliopistosta. Kerhojen yhteystiedot löytyvät yleensä yliopiston Internet-sivuilta, hakusanoina vaikkapa Societies tai Students' Union.

Mitä eroa on eri yliopistoilla?

Yliopistojen skaala on huomattavasti leveämpi kuin Suomessa. Yliopistotutkinnot eivät välttämättä ole keskenään samanarvoisia, ja usein esimerkiksi Britanniassa työnantaja katsoo sekä tutkintoa ja sen arvosanoja että yliopistoa, jossa se on suoritettu. Yliopisto voi olla työnantajalle jopa tärkeämpi kuin aine, jota on opiskellut. Kannattaa siis selvittää ennen hakemista, minkä tasoisia ovat ne koulut, joista on kiinnostunut. Tässä ranking-listat antavat jonkinlaista osviittaa.

Britanniassa oli vielä joitain vuosia sitten kahdenlaisia korkeakouluja: yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. 90-luvun aikana monille entisistä ammattikorkeakouluista (polytechnic) kuitenkin annettiin oikeus University-nimeen, joten "vanhoja" yliopistoja voi olla vaikea erottaauusista -- nimen perusteella usein täysin mahdotonta. Guardianin sivuilla on kuvaukset eri kouluista ja siellä on myös kerrottu, jos kyseessä on entinen ammattikorkea.

Myös kaupungin ominaisuudet kannattaa ottaa huomioon opiskelupaikkaa valitessa. Suomalainen käsite yliopistokaupungista suurena kaupunkina ja seutukuntansa kehityskeskuksena ei aina päde Britanniassa, vaan yliopistoja voi olla myös pikkukaupungeissa. Erityisesti jotkut vanhat yliopistot (esim. Oxford, Durham, St Andrews, Lancaster) ovat nousseet paikkoihin, jotka sittemmin eivät kehittyneet kaupan keskuksiksi vaan jäivät yliopiston ympärille rakentuneiksi pikkukaupungeiksi. On hyvin henkilökohtainen asia, miten asuinympäristön kokee: jotkut haluavat ympärilleen modernin suurkaupungin, toiset nauttivat puistojen vehreydestä ja hiljaiselosta, toiset kenties tiilitalojen ja rautateiden teollisuusromantiikasta. Vääränlaisen ympäristönkin valitseminen voi johtaa huonosti viihtymiseen, vaikka yliopisto itsessään sopisi omiin tarkoituksiin loistavasti. Kaupungin koko ja sijainti voi vaikuttaa esimerkiksi urheilu-, ostos-, kulttuuri- ja matkustusmahdollisuuksiin. Kannattaa muistaa myös, että vaikka Lontoo on Ison-Britannian hermokeskus, Helsinkiäkin suurempia kaupunkeja on Britanniassa tusinan verran. Englannista ja Skotlannista löytyy useita täyden palvelun kaupunkeja, joissa elinkustannukset ovat kuitenkin huomattavasti alhaisemmat kuin Lontoossa. Englannin suurimmat kaupungit Lontoon lisäksi ovat Birmingham, Leeds, Manchester, Sheffield, Liverpool ja Bristol. Skotlannin suurimmat kaupungit, nekin Helsingin kokoluokkaa, ovat Edinburgh ja Glasgow.

Kannattaako uusiin yliopistoihin hakea?

"Uusi" yliopisto on yliopisto, joka on aloittanut ammattikorkeakouluna (polytechnic) ja saanut hiljattain (useimmat 1990-luvulla) oikeuden kutsua itseään yliopistoksi (university). Näiden taso vaihtelee huomattavasti. Osassa kouluista ja tietyissä aineissa panostetaan opetukseen jopa enemmän kuin "vanhoissa" yliopistoissa. Toisaalta näiden kurssien löytäminen vaatii usein sisäpiirin tietoa. Siksi vanha yliopisto on usein varmempi valinta. Kurssien tasoa on kuitenkin mahdotonta yleistää. On myos joitakin aineita, joita yleisesti ottaen tarjotaan ainoastaan uusissa (esim. tv-tuotanto, vrt. ammattikorkeakoulu) tai vanhoissa yliopistoissa (esim. lääketiede).

Mielipiteet uusista yliopistoista tuntuvat jakautuvan eri koulukuntiin. Monet perinteisissä yliopistoissa opiskelevat suosittelevat kysyttaessä suoralta kädeltä välttämään uusia yliopistoja. Toisaalta monet uusissa yliopistoissa opiskelevat ovat valintaansa erittäin tyytyvaisiä. ISO ry:n keskustelufoorumilla (lähinnä Opiskelupaikan valinta -palstalla) on käyty useita keskusteluja yliopistojen tasoeroista.

Miten hyvät mahdollisuudet minulla on päästä yliopistoon X?

Tähän kysymykseen on lähes mahdotonta vastata, varsinkaan tuntematta kysyjää. Yleisesti ottaen E:n ylioppilastodistus riittää suurimpaan osaan suurten kaupunkien hyvätasoisista yliopistoista (Birmingham, Manchester, Edinburgh jne.) ja ranking-listojen kärjessä oleviin yliopistoihin monissa aineissa.

Suomalaiset E:n tai L:n ylioppilaspaperit kirjoittaneen kannattaa ehdottomasti pyrkiä ainealueensa ranking-listan huippukouluihin. Myös huonommilla papereilla kannattaa pyrkiä esimerkiksi yhteen tai kahteen top 10 -kouluun ja loppuihin vaikkapa keskitasoisiin. Hakemuksessa on viisi hakupaikkaa, joten kannattaa ampua osa niistä mieluummin vähän ylemmäskin kuin mihin uskoisi rahkeiden riittävän.

Parhaiten omia mahdollisuuksiaan voi arvioida arvosanavaatimusten avulla. Summittaiset arvosanavaatimukset kullekin kurssille annetaan joka vuosi UCAS:n sivuilla (http://www.ucas.ac.uk) sekä yleensä myös koulujen omilla internet-sivuilla. Ne annetaan kolmikirjaimisessa muodossa ("ABB"). Englantilaiset ja walesilaiset lukiolaiset opiskelevat yleensä clukiossa vain kolmea ainetta, ja kirjaimet ovat arvosanavaatimuksen karkeasti arvioitu taso. Suomalaisten kannattaa käyttää A-levels-vaatimuksia ohjenuoranaan myös Skotlantiin haettaessa, sillä ne vastaavat paremmin suomalaista ylioppilastutkintoa kuin skotlantilainen highers-tutkinto.

British Council suosittaa seuraavaa arvosanojen muuntoasteikkoa:

A = L, E
B = M
C = C
D = B
E = A, I

Tämä asteikko pätee ISO ry:n kuulemien kokemusten mukaan suurimmassa osassa yliopistoja. Poikkeuksia ovat etenkin Oxford ja Cambridge, jotka eivät yleensä katso eximiaa A:ksi.

Yliopistot saattavat käyttää myös UCAS tariff -pisteytystä:

120 = L, E
100 = M
80 = C
60 = B
40 = A, I

Suomalaisia arvosanoja verrattaessa on huomioitava, että tariff-pisteet on suunniteltu englantilaisia A-levelsejä ajatellen ja perustuvat kolmen arvosanan yhteissummaan.

Kaikki suomalaiset ylioppilaskokeet hyväksytään A-level -tasoisiksi kokeiksi, myös aineet, joita ei kenties tarjota A-leveleinä (kuten suomi, ruotsi ja vanhanmallinen reaali). Koulujen internet-sivuilla arvosanavaatimusten yhteydessä saatetaan sanoa esim. "AAB excluding General Studies". Britannian General Studies on suomalaista kansalaistaitoa tai yleistietoa vastaava koe, jolle ei suomalaisissa ylioppilaskirjoituksissa ole suoraa vastinetta (se ei muistuta vanhaa reaalia mitenkään, vaikka Ylioppilastutkintolautakunta tätä samaa nimitystä käyttikin). Kaikki suomalaisten opinnot ovat siis "excluding General Studies", joten siitä ei tarvitse kantaa huolta. Yleensä A-leveliksi kuitenkin kelpuutetaan vain ylioppilaskokeet (kirjoitetut tai tulevaisuudessa kirjoitettavat); lukion päästötodistuksen arvosanat voivat tukea hakemusta, mutta ovat kuitenkin vain koulun antamia, standardoimattomia arvosanoja.

Voisiko yliopisto ottaa huomioon vain pakolliset aineet/parhaiten menneet yo-kokeet/kolme parasta yo-koetta jne.?

Tämä on yliopiston valinta ja siitä on keskusteltava suoraan yliopiston kanssa. Yliopiston suhtautuminen taas riippuu monista asioista, eniten kenties siitä, miten täynnä kyseinen kurssi on ja miten olennainen kyseinen aine on yliopisto-opinnoissasi.

Jotkut hakijat ovat onnistuneet eri argumentein pyytämään, että joitakin huonosti menneitä kokeita (esim. äidinkieli ja ruotsi) ei otettaisi huomioon sisäänpääsyssä. Sekin on tosin mahdollista, että jos hakija on osoittanut sen verran kiinnostusta paikkaa kohtaan, että on soittanut yliopistolle ja argumentoinut sisäänpääsynsä puolesta, niin yliopisto katsoo hänen olevan riittävän kiinnostava hakija yhdestä huonosta arvosanasta huolimatta.

Jos huonoon arvosanaan on "järkevä syy", kuten sairaus koepäivänä tai kokeen tekeminen erittäin vähillä kurssisuorituksilla, sitä voi yrittää selittää lyhyesti esim. Personal Statementissa. Yleisesti ottaen kuitenkin Britanniaan hakiessa ei välttämättä kannata käydä tekemässä yo-kokeita, jos niihin ei pysty valmistautumaan niin hyvin kuin olisi tarpeen. Britanniassa A-level –kokeiden arvosanoja korotetaan harvoin, joten niihin valmistautumisen oletetaan aina olevan oppilaan oma huippusuoritus.

Miten suomalaisuus vaikuttaa sisäänpääsymahdollisuuksiin?

Ei ainakaan negatiivisesti verrattuna minkä tahansa muun maan hakijoihin. Brittiyliopistot ovat tottuneet hakemuksiin lähes kaikista maailman maista ja kaikenlaisista koulujärjestelmistä, eikä kansallisuus ole heille tärkeä kriteeri sisäänotossa. Yleisesti ottaen suomalaista koulujärjestelmää pidetään hyvätasoisena, eikä suomalaisuutta ole hakemuksessakaan syytä nöyristellä.

Joistakin yliopistoista on liikkeellä huhu, että he jossakin määrin suosisivat paikallisia hakijoita (esim. Edinburgh). Näiden juttujen todenperäisyyttä on kuitenkin vaikea todistaa suuntaan tai toiseen.

Vaikuttavatko ei-akateemiset meriitit opiskelijavalintaan?

Kyllä. Jos takana on opintoja suomalaisesta korkea-asteen oppilaitoksesta tai kansalaisopistosta, ansio- tai vapaaehtoistyökokemusta, ne on ehdottomasti syytä mainita. Jos hakijalla on lapsia tai muu vastuullinen tehtävä, sekin todennäköisesti katsotaan eduksi, koska se oletettavasti osoittaa suurempaa vastuuntuntoa kuin keskimääräisellä hakijalla. Kaikki kokemus on siis hyväkäyttää hyväkseen hakemusta tehtäessä.

Mitä ainetta minun pitäisi opiskella?

Tämä on kysymys, johon on todella vaikea vastata taustoja tuntematta.

Valintaprosessille hyvä alku on se, että miettii, millaisia asioita jaksaisi painaa kolme vuotta tai pidempäänkin. Opiskelu on mielekkäämpää, kun siitä on kiinnostunut muutenkin kuin papereiden saamisen vuoksi. On myös hyvä muistaa tunnettu totuus: jos aineesta ei nauti koulussa, siitä tuskin nauttii ammattinakaan, vaikka se olisikin arvostettu tai hyvin palkattu. Britanniassa, toisin kuin Suomessa, yliopistoon on mahdollista hakea lukemaan lähes ainetta kuin ainetta ilman mitään pohjatietoja alalta (poikkeuksena esim. lääketiede, joka vaatii yleensä laajat kemian ja/tai biologian lukio-opinnot; numeerisiin aineisiin saatetaan vaatia matematiikan ylioppilaskoe). Yliopistot kuitenkin etsivät hakemuksesta jonkinlaisia viitteitä siihen, että hakija tuntee hakevansa oikealle alalle, joten motivaatio auttaa selvästi jo hakuprosessissa.

Kurssin vaihtaminen kesken tutkinnon ei varsinkaan Englannin kolmivuotisissa tutkinnoissa ole yhtä yksinkertaista kuin Suomessa. Skotlannin nelivuotisissa tutkinnoissa vaihtaminen ensimmäisen ja jopa toisen vuoden aikana on yleisempää eikä ainevalinnoista riippuen välttämättä lainkaan ongelmallista, joskaan siihen ei ole syytä tuudittautua. Englannissa vaihtoprosessissa menettää usein vuoden opintosuoritukset ja voi joutua jopa aloittamaan koko hakuprosessin alusta, jolloin joutuu myös maksamaan ylimääräisen vuoden lukukausimaksut. Siksi on harkitsemisen arvoista, mille kurssille hakee. Joint/combined (aineita yhdistelevä) -kursseille hakiessa kannattaa myös ottaa huomioon, että esim. Business with Marketing ja Business with Mathematics -kurssien opiskelijat saattavat olla kirjoilla eri tiedekuntien alaisuudessa, ja jopa näin samantyyppisten kurssien välillä vaihtaminen voi olla byrokraattisesti vaikeaa, jopa mahdotonta, ilman erillistä hakua ja vuoden odotusta.

Kannattaako hakea yhdistelmäkursseille (Joint degrees, combined degrees)?

Näistä on monenlaisia kokemuksia; ISO ry:lle on kantautunut sekä hyviä että huonoja. Hyvänä puolena voi nähdä sen, että saa yliopistotasoisen kelpoisuuden kahdessa aineessa. Esimerkiksi vieraan kielen, tietojärjestelmätieteen tai matematiikan opintojen yhdistäminen vaikkapa tekniseen, kauppatieteelliseen tai humanistiseen koulutukseen voi lisätä hakijan arvoa työmarkkinoilla. Sivuaine ei yleensä pidennä tai laajenna opintojen kokonaismäärää, vaan pääainetta "puhtaana" opiskelevaan verrattuna yhdistelmäopiskelija saattaa lukea vähemmän pääaineen kursseja tutkintonsa aikana.

Toisaalta moni yliopisto edellyttää, että vierasta kieltä sivuaineena opiskelevat viettävät vuoden tutkinnostaan ko. kieltä puhuvassa maassa, mikä useimmiten pidentää tutkintoa vuodella. Tämä on ilmoitettu UCAS Handbookissa jokaisen kurssin kohdalla (esim. koodi "4FT" tarkoittaa nelivuotista kokoaikaista kurssia, full time). Sellaisia yhdistelmiä, joita ei löydy koulun listoilta UCAS Handbookista tai UCASin internet-sivuilta, ei yleensä voi valita.

Yhdistelmätutkinnossa on kuitenkin omat riskinsä, joista suurin osa liittyy siihen, että niitä ei yleensä ole rakennettu loogisiksi kokonaisuuksiksi, joissa kaksi ainetta todella tukisivat toisiaan, vaan opiskelijalla on useimmiten silloin käytännössä kaksi erilaista minitutkintoa. Ei ole automaattista, että esimerkiksi Politics with Spanish –kurssin opiskelijalle olisi tarjolla Latinalaisen Amerikan politiikkaan keskittyvää moduulia, koska yhdistelmämoduuli vaatisi tähän yhdistelmään erikoistuneen luennoitsijan, jota laitoksella ei välttämättä ole.

Yleisin tapa järjestää yhdistelmäkurssi on se, että tiedekunta, jossa opiskelija on kirjoilla, antaa tämän valita tietyn osan kursseistaan (50%, 33% tms.) toisesta tiedekunnasta ja hyväksyy ne osaksi omaa tutkintoaan. Koordinaatio tiedekuntien välillä on yleensä vähäistä, ja opiskelijan odotetaan itse huolehtivan oikeuksistaan ja toimivan tiedonvälittäjänä.

Opiskeluajan jälkeen Joint/Combined -tutkinnosta voi olla joko hyötyä(monipuolisuus) tai haittaa (pirstaleisuus), kenties jopa molempia. Suurin riski on kenties se, että työnantajat eivät pidä yhdistelmäkurssin suorittajaa kummankaan alan asiantuntijana ja ottavat mieluummin töihin "puhtaan" tutkinnon suorittaneita, erityisesti, jos kyseessä on "professional degree" eli lääke- tai oikeustieteen tutkinto. Tästä syystä on harvinaista löytää etenkin lääketieteen kurssilistoista yhdistelmäkursseja. Sen sijaan erityisesti humanistisissa ja kauppatieteellisissä tutkinnoissa sivuaine, varsinkin kieli, voi hyvinkin tukea työhakemusta.

Hakuprosessi

Miten aloitan hakemisen?

Ensimmäistä tutkintoa (kandidaatti) Britanniassa suunnittelevan haku on yhteishaku. Sen järjestää UCAS (Universities and Colleges Admissions Service (http://www.ucas.ac.uk), jolle hakemukset osoitetaan. Haun takaraja opintojen aloittamiseen syksyllä on yleensä saman vuoden tammikuun puolessavälissä, lukuunottamatta Oxfordin ja Cambridgen yliopistoja sekä lääketieteellisiä tiedekuntia ympäri maan, joilla se on yleensä huomattavasti aikaisemmin syksyllä (noin vuosi ennen opintojen aloittamista). Oman hakuvuoden tarkka hakutakaraja kannattaa selvittää UCAS:n Internet-sivuilta.

Jatkotutkintohakemukset (maisteri, tohtori) osoitetaan yleensä suoraan yliopistoille, ja niistä löytyy parhaiten tietoa kunkin yliopiston nettisivuilta. Näiden takarajat vaihtelevat, mutta voivat olla niinkin myöhään kuin opintojen aloitusvuoden heinäkuussa. Toisaalta suositut kurssit saattavat täyttyä jo edellisvuoden puolella; yliopistot eivat odota hakemuksia viimeiseen päivään asti, vaan täyttävät paikkoja sitä mukaa kun hakemuksia tulee. Jatkotutkintohakemukseen vaaditaan yleensä hakulomake, motivaatiokirje ja kaksi akateemista tai muuta suositusta.

Miten täytän hakulomakkeen?

Hakulomakkeen voi nykyisin täyttää vain internetissä UCAS:n sivuilla. UCAS:n kautta voi hakea korkeintaan viiteen eri ohjelmaan, joihin voi myös sisältyä useita saman yliopiston ohjelmia. Hakemukseen saa salasanat, ja hakemusta voi tallentaa ja muokata mielensä mukaan, kunnes sen lopulta päättää lähettää. Myös yliopistoilta saadut tarjoukset näkyvät UCAS:n track-palvelussa internetissä.

Täyttämisohje löytyy myös internetistä nettilomakkeen yhteydestä. Sähköisessä hakulomakkeessa on valmiudet ottaa vastaan erimaalaisten koulujärjestelmien tietoja, myös suomalaisen. Sähköinen lomake on siistimpi kuin vanha paperinen ja myös lähetettäessä luotettavampi, mutta sen tiedetään aiheuttaneen harmaita hiuksia, jos hakija haluaa selittää erityisesti jotakin asiaa, jolle systeemiä suunniteltaessa ei ole varattu erityistä paikkaa (esim. yo-arvosanojen korotussuunnitelmia). Sähköistä lomaketta lähettäessä on myös hyvä valmistautua teknisiin ongelmiin: viimeisinä palautuspäivinä sivustolla voi esimerkiksi olla ruuhkaa.

Hakemus vaatii korttimaksun, ja ISO on kuullut tapauksista,joissa UCAS:n lomake ei erilaisista teknisistä syistä ole hyväksynyt suomalaista Visa Electronia, vaikka ohjeissa lukee, että Electron on hyväksyttävä maksutapa. Visan luottokortti on varmin tapa, mutta joka tapauksessa on erittäin suositeltavaa olla niin ajoissa liikkeellä, että nämäkin ongelmat saa selvitettyä ajoissa.

Hakulomakkeen eri osiin voi kysyä neuvoa British Councilista tai ISO ry:stä. Keskustelupalstalla käydään syystalvisin hakuaikojen umpeutumisen lähestyessä yleensä vilkas keskustelu aiheesta, ja arkistoonkin on kertynyt vastauksia monia keskustelijoita askarruttaneisiin kysymyksiin.

Miten ilmoitan hakemuksessa suomalaiset lukiokurssit,ylioppilaskirjoitukset ja niiden arvosanat?

Tähän on yhtä monta tapaa toimia kuin hakijaa, eikä arvosanojen ilmoittamiseen ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. ISO ry:hyn kantautuneiden kokemusten mukaan ainakin joissakin brittiyliopistoissa tunnetaan suomalainen ylioppilasarvosanojen asteikko (laudatur-improbatur) ja osataan päätellä hakijan taso ja antaa tarjous näitä arvosanoja käyttäen. Toisaalta toisista on tullut tarjouksia tyyliin "ylioppilastutkinto with grade 8 or better", mikä on mahdotonta, koska laudatur on 7 pistettä (oletettavasti yliopisto on sekoittanut keskenään yo-asteikon ja tavallisen suomalaisen asteikon). Toisessa kysyttiin, onko L laudatur vai lubenter approbatur. Arvosana-asteikko hakemuksessa on siis paikallaan jo selvyyden vuoksi. Suomalaisen ylioppilastodistuksen alalaidassa arvosanoille on annettu seuraavat pistemäärät:

Laudatur 7
Eximia cum laude approbatur 6
Magna cum laude approbatur 5
Cum laude approbatur 4
Lubenter approbatur 3
Approbatur 2
Improbatur 0

Näin ollen arvosanan E voi ilmaista lyhyesti esimerkiksi seuraavasti: "6 on a scale of 0 (fail) to 7 (excellent)".

Suomalaiset päästötodistuksen numerot voi ilmaista vastaavasti: "9 on a scale of 4 (fail) to 10 (excellent)". Tässäkin on syytä kertoa asteikko, sillä suomalainen asteikko, 4-10, on kirjoittajan kokemuksen mukaan ulkomaalaisen silmissä erittäin epälooginen.

Jos päästötodistuksessa on annettu vain arvosana "suoritettu" (asteikolla "suoritettu/hylätty"), on syytä selventää, että kyseessä on todella eri asteikko. Muuten "suoritettu" ("pass") voi kuulostaa siltä, että numero onollut niin huono, ettei hakija halua kertoa sitä: "rimaa hipoen läpi". Asianvoi ilmaista esimerkiksi seuraavasti: "pass, on a pass/fail scale".

Hakulomakkeeseen ei välttämättä mahdu selostusta kaikista lukiossa suoritetuista kursseista. Tällöin on syytä karsia ja miettiä, mitkä ovat hakemuksen tavoitteena olevan kurssisi kannalta avainasioita. Lääketieteellisten tiedekuntien valitsijat lienevät kiinnostuneita luonnontiedekursseista; humanistisissa tiedekunnissa sisäänpääsyyn vaikuttanee enemmän suoritustaso ja opintojen laajuus psykologiassa, filosofiassa tai historiassa. Yksi mahdollinen ratkaisu mahduttaa tärkeät asiat lomakkeeseen on listata jokainen tärkeän aineen kurssi ja sen arvosana erikseen, jonka lisäksi voi ilmoittaa, että tämän lisäksi suoritin X kurssia äidinkieltä, Y kurssia ruotsia, jne. On myös hyvä selventää, mikä on "kurssi": käännöksenä toimii vaikkapa "module" tai "course unit", ja selvennykseksi voi ilmoittaa, että yhteen moduleen sisältyy Y tuntia opetusta ja Z tuntia itsenäistä työtä.

Mitä on englanniksi ... ?

Hakulomaketta täyttävä suomalainen törmää usein suomalaisen koulumaailman termeihin, joille ei ole suoraa englanninkielistä vastinetta. Joskus sanakirjasta jopa löytyy historiallinen vastine, mutta se voi olla harhaanjohtava, koska suomalainen ja brittiläinen koulukulttuuri eroavat monessa asiassa huomattavasti toisistaan. Suomalaisten koulujenkin määritelmät eri käsitteille voivat vaihdella (esim. mitä tukioppilas tekee). Tällöin on usein parempi, ettei suoraa käännöstä yritäkään löytää, vaan selittää asian omin sanoin. Soveltaminen on sallittua, ja on tärkeämpää tehdä itse asia selväksi kuin löytää siihen yksisanainen käännös. Apua soveltamiseen saa vaikkapa ISO ry:n keskustelupalstalta, jossa on keskusteltu sopivista käännöksistä mm. vanhalle reaalikokeelle, tukioppilaalle ja rippileirin isoselle.

Valmiita koulusanastoja suomesta englantiin löytyy mm. Opetushallituksen Internet-sivuilta (http://www.oph.fi/info/sanasto).

Mitä Personal Statementiin kuuluu kirjoittaa?

Personal Statement on olennainen osa hakemusta, sillä se on ainoa "persoonallinen" osa. Se on myyntipuhe, jonka perusteella yliopisto voi päättää haluavansa hakijan. Personal Statementin tärkein asia on tehdä selväksi, miksi haluaa tietylle alalle, miksi on alalle sopiva, ja osoittaa motivaatiota juuri siihen aihepiiriin. Voi mainita, miksi haluaa opiskella juuri Britanniassa tai ulkomailla yleensä. Työkokemuksen voi tuoda esiin, samoin vapaaehtoistyöt tai muun vastuullisen toiminnan. Harrastukset voivat myös tukea hakemusta.

Personal Statement ei ole vain ansioluettelo, vaan hakijan oma analyysi omista kyvyistään ja vahvuuksistaan. On erityisen tärkeää alleviivata itse, mitä katsoo minkäkin kokemuksen osoittavan. Tehtyjen asioiden lisäksi miltei yhtä tärkeää on se, mitä hakija katsoo näistä asioista oppineensa.

Personal Statement kannattaa tarkistuttaa ennen lähettämistä vaikkapa englanninopettajalla tai vanhemmalla opiskelijalla, jotta sen kieliasu on ymmärrettävä ja rakenne looginen. Tila on erittäin rajattu (noin 200-300 sanaa), joten kirjoitus kannattaa suunnitella hyvin ja tiivistää siihen mahdollisimman paljon asiaa.

Suomalaisen yleisin virhe Personal Statementissa on todennäköisesti vaatimattomuus. Omia hyviä puolia on syytä mainostaa ja korostaa -- valitsijat eivät niitä muuten tiedä, ja angloamerikkalaisen "kehumiskulttuurin" mukaisesti valitsijat yleensä olettavat, että hakemuksessa on vähän liioiteltukin hakijan hyviä puolia, joten itseään aliarvioiva hakija ei vakuuta. Pieniäkin asioita (työ- ja muita kokemuksia) voi ottaa esiin, varsinkin, jos ne osoittavat kiinnostusta tai motivaatiota haun kohteena olevalle alalle. Jos olet aina halunnut kyseiselle alalle, mainitse se Personal Statementissa.

Omia puutteitaan ei hakemuksessa kannata alleviivata. Jos sinulla ei ole työkokemusta, sosiaalista aktiivisuutta tai opintoja tietyltä alalta, älä mainitse sitä erikseen -- lukija kyllä huomaa sen muutenkin, jos se on tärkeä asia. Jos ei ole, valitsijan ajatuksia on turha viedä itselleen epäedulliseen suuntaan. Kannattaa sen sijaan puhua vahvuuksistaan, tiedoistaan, taidoistaan ja motivaatiostaan kehittää itseään. Missään nimessä ei pidä vähätellä omia ajatuksiaan sivulauseessa tyyliin "tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta... "Lukijan ajatuksia ei myöskään kannata ennakoida käyttämällä fraaseja kuten "obviously" tai "naturally".

Britanniassa myös arvostetaan harrastusten ja esimerkiksi kesä- ja vapaaehtoistöiden tuomaa kokemusta aivan eri tavalla kuin Suomessa: ne ratkaisevat valinnan kahden akateemisesti samantasoisen oppilaan välillä. Niitäkin kannattaa siis tuoda esiin, jos kokemusta on ja tilaa riittää. Brittihakijat kehuvat usein suomalaisesta hieman itsestäänselviltä tai kevyiltäkin tuntuvia kokemuksia: monet esimerkiksi kertovat matkailleensa, minkä voi kääntää osoitukseksi kulttuurientuntemuksesta ja kiinnostuksesta. Suomalaisenkaan ei siis tarvitse olla puolueen valtakunnallisen nuorisoryhmän johtaja tai juniorijoukkueen valmentaja, jotta harrastuksen voisi väittää kehittävän luonnetta, vaan esimerkiksi joukkueurheilussa tai tukioppilastoiminnassa opittavia ryhmätyö- ja kanssakäymistaitoja tarvitaan myös yliopistossa. Jopa TET-työharjoittelusta voi puhua paremman puutteessa. Yleisesti ottaen aktiivisuutta pidetään Britanniassa erittäin positiivisena asiana.

Brittiläisillä internet-sivuilla Personal Statementin kirjoitusohjeissa sanotaan usein, että Statementissa on syytä käyttää "avainsanoja": motivoitunut, kiinnostunut, vastuullinen jne. Näitä avainsanojen listoja löytää hakukoneiden avulla internetistä vaikkapa haulla "ucas personal statement". Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: väittämät on perusteltava. Lyhyt lause "I am very motivated and responsible" tuo selvästi esiin sen, että hakija on yrittänyt ujuttaa tekstiin taikasanoja miettimättä, pitävätkö ne paikkansa. Parempi ratkaisu on kertoa, miten oma toimintakoulussa, harrastuksissa tms. osoittaa kyseisiä kykyjä, ja sisällyttää avainsanat tällaisiin kuvauksiin. Asiat on myös "väännettävä rautalangasta": Britanniassa ei useinkaan osata arvostaa suomalaista tapaa ilmaista asiat rivien välissä. On syytä sanoa suoraan, mitä on tehnyt ja mitä sen katsoo osoittavan: "Toimin partiossa vartiojohtajana, mikä osoittaa organisointikykyä, johtamistaitoa ja vastuullisuutta."

Tyypillisiä avainsanoja englanniksi ovat mm. interested, motivated, fascinated, (positions of) responsibility, knowledge, abilities, potential, capability, capacity, plan, lead, start, organise...

ISO ry aloitti syksyllä 2008 personal statementien korjauspalvelun. Lisätietoa palvelusta löytyy tämän dokumentin lopusta.

Haittaako, jos Personal Statementissa on kielivirheitä?

Yleisesti ottaen Personal Statement ei ole kielikoe, ja ulkomaalaiselta pieni ävirheitä voidaan katsoa sormien läpi. Toisaalta minkä tahansa hyvän hakemuksen tunnusmerkki on aina oikeinkirjoituksen ja kieliopin riittävä hallinta. Suomalaisen on hyvä muistaa esimerkiksi, että kielet, kansallisuudet ja kuukaudet kirjoitetaan englanniksi isolla kirjaimella.

Jos käyttää hakemuksessa sanakirjasta katsottuja itselle tuntemattomia sanojatai fraaseja, niiden sopivuus asiayhteyteen kannattaa tarkistuttaa jollakin englantia paremmin osaavalla, muuten tekstistä saattaa tulla tahattoman koominen tai niin vaikeasti ymmärrettävä, että vain suomalainen lukija ymmärtää asian. Kielikuvia ja sananlaskuja ei myöskään kannata kääntää suoraan suomesta, ellei ole asiasta varma.

Kannattaa siis tarkistuttaa teksti ainakin jollakin toisella; jos mahdollista, natiivipuhujalla tai englanninopettajalla. Yleensä (entisetkin) opettajat tekevät tällaisia palveluksia mielellään. Myös ISO ry:n keskustelupalstalla on avattu personal statmentien tarkistuspalvelu.

Mikä on Personal Statementin oikea tyyli?

Personal Statement on virallinen hakemus. On miltei mahdotonta tehdä hyvä vaikutus Personal Statementilla, joka ei täytä virallisen hakemuksen tunnusmerkkejä.

Statementissa ei saisi olla suoria tervehdyksiä (Hello tms.) tai allekirjoitusta. Suora viittaaminen lukijaan ei myöskään ole toivottavaa (esim. ei "as you can see from my results" vaan paremmin "as is clear from my results").

Vältettäviä slangisanoja ovat esimerkiksi "really" (asiayhteydestä riippuen paremmin esim. very, extremely, highly) ja lyhenteet, mm. it's, I'm, can't (pitää olla it is, I am, cannot).

Mitä suositukseen kirjoitetaan?

Suosituksen tarkoituksena on saada hakijasta tämän omaa esitystä objektiivisempaa tietoa siitä, miksi juuri tämä hakija olisi sopiva juuri tälle kurssille tai alalle, sekä mahdollisesti hakijan soveltuvuudesta yliopisto-opiskeluun yleensä. Siksi suositukseen voi kirjoittaa paitsi koulumenestyksestä, myös tuntiaktiivisuudesta, rakentavasta toveruudesta, myönteisistä luonteenpiirteistä, ongelmanratkaisukyvyistä, luovuudesta tai muusta, mikä ei käy ilmi arvosanoista. Voi kertoa myös oppilaan aktiivisuudesta tukioppilastoiminnassa, oppilaskunnassa, koulun kerhoissa tms. On kuitenkin loppujen lopuksi suosittelijan asia, miten hän asiansa esittää.

Suomalaisen suosittelijan on hyvä tietää, että "ylisanoja" on syytä käyttää. Brittinäkemys yleisesti ottaen on, että jos hakija täyttää sisäänpääsyn minimiehdot, niin häntä ei voi olla suosittelematta. "I recommend the student" on siis britti silmissä erittäin heikko suositus. "I have no hesitation in highly recommending the student" on paljon parempi.

Keneltä suositus kannattaa pyytää?

Suosituksen voi pyytää entiseltä tai nykyiseltä opettajalta, opinto-ohjaajalta, rehtorilta tms. Työnantajan suositus ei välttämättä kerro mitään oppilaan akateemisista avuista ja soveltuvuudesta yliopisto-opintoihin. Siksi UCAS suosittaakin, etta suositus hankittaisiin opettajalta, ellei kyseessa ole hakija, jonka kouluvuosista on kulunut kovin pitka aika. Suositusta voi myös pyytää vaikka avoimen yliopiston tai kansalaisopiston luennoitsijalta ym., jos hakijalla on opintoja näistä suoritettuna ja lukioajoista tuntuu olevan liian kauan. Jos mahdollista, suositus kannattaa hakea sen alan opettajalta, jolle haku suuntautuu.

Entisiinkin opettajiin yhteyden ottaminen on todennäköisesti heille kohteliaisuus, erityisesti, jos opettajalla on aikanaan ollut hakijasta positiivinen mielipide. Tärkein asia on, että suosittelija tuntee ja muistaa hakijan; persoonallinen suositus on aina parempi kuin ympäripyöreä. Tätä on syytä korostaa myös suosittelijalle. On syytä myös muistaa tässäkin suomalaisen ja englantilaisen kulttuurin erot ja tähdentää niitä suosittelijalle: tässäkään osassa hakemusta ei ainakaan kannata aliarvioida hakijan kykyjä.

Joskus suosittelija on epävarma joko englannintaidostaan tai kyvystään kirjoittaa oikeanlainen suositus, jolloin hän saattaa pyytää oppilasta itseään kirjoittamaan suosituksen ja lupautua allekirjoittamaan sen. Tämä ei ole suositeltavaa siksi, että kokeneet valitsijat näkevät yleensä helposti sanakäänteistä ja kirjoituksen muista piirteistä, jos hakemus (esim. Personal Statement) ja suositus ovat saman henkilön kirjoittamia. Lisäksi harva nuori hakija on niin kypsä, että osaa vakuuttavasti kuulostaa opettajalta. Tällöin voi vaikkapa pyytää englanninopettajaa kääntämään suosittelijan kirjoittaman suomenkielisen suosituksen.

Mitä kielikokeita hakijan täytyy tehdä?

Täysin suomalaisella pohjalla hakevan, aina Suomessa asuneen hakijan on joissakin tapauksissa suoritettava kielitesti. Jotkut yliopistot hyväksyvät hyvän ylioppilaskoearvosanan (L tai E, joskus jopa M) todisteeksi riittävästä kielitaidosta. British Councilin mukaan ylivoimaisesti yleisin hyväksytty kielitesti (97% yliopistoista) on IELTS (International English Language Testing System). Myös joitakin muita kielitestejä hyväksytään. Yliopisto kertoo kotisivuillaan tai viimeistään sisäänottotarjouksessaan, jos (ja mitä)testejä vaaditaan ja millaisia pistemääriä niistä edellytetään.

Kielitesti ei välttämättä ole pakollinen, jos hakija on aikaisemmin suorittanut opintoja tai työskennellyt englanninkielellä (mieluiten englanninkielisessä maassa), mutta tämä on yliopistojen harkinnan varainen asia. IB- tai muun englanninkielisen lukion käyneen katsotaan osoittaneen kielitaitonsa opinnoillaan, joten tällöin kielitestiä ei yleensä vaadita.

Kielitestin tekeminen ennen hakemuksen lähettämistä ei ole tarpeellista, vaan sen voi tehdä, mikäli tarjouksessa niin vaaditaan. Testin tekeminen maksaa jonkin verran, ja parhaassa tapauksessa sitä ei edes vaadita.

Miten hakuprosessi etenee?

Hakuprosessin aikataulusta on vaikea yleisesti sanoa mitään, koska se voi vaihdella suurestikin sesonkiaikojen ja ruuhkien mukaan. Hakemuksen lähettämisen jälkeen UCAS:lta tulee yleensä tiedonanto, että hakemus on saapunut. Tämän jälkeen hakemuksessa olleilta yliopistoilta alkaa tulla myönteisiä tai kielteisiä vastauksia. Myönteinen vastaus on yleensä joko Unconditional tai Conditional Offer. Unconditional on muoto silloin, kun ylioppilasarvosanat olivat jo tiedossa hakemusta lähetettäessä. Conditional on tavallinen vastaus, jos ylioppilaskokeet (tai osa niistä) on hakemuksessa ilmoitettu toistaiseksi tekemättömiksi (pending). Conditional Offer on yleensä tarjous, joka lupaa pääsyn tietylle kurssille edellyttäen, että hakija saa ylioppilaskokeista tietyn yleisarvosanan tai yhteispistemäärän. Joskus voidaan myös edellyttää tiettyjä arvosanoja joistakin aineista (tyypillisimmin englannista ja/tai matematiikasta) tai kielitestin tuloksia. Tarjoukset saatuaan hakija harkitsee, minkä ottaa vastaan ykkösvaihtoehtona (Firm acceptance) ja toisena (Insurance acceptance).

Hakija saa yksityiskohtaiset ohjeet jokaiseen prosessin osaan, eikä hänen tarvitse tehdä oma-aloitteisesti käytännössä mitään. Tarpeettomat yhteydenotot eivät yleensä ole toivottuja, koska toimistot ovat erittäin kiireisiä. Monet yliopistot jopa erikseen kieltävät hakemusten perään soittelun juuri tästä syystä.

Mitä jos en saa tarvittavia arvosanoja?

Arvosanavaatimuksia ei pidä tulkita turhan kirjaimellisesti: koulu voi ottaa sisään kiinnostavan hakijan myös alemmilla arvosanoilla. Myös hyväksymistarjouksessa (conditional offer) annetuista arvosanoista voidaan joustaa ja ottaa sisään hakija siitä huolimatta, että tämä ei lopulta saavuttanutkaan vaadittuja arvosanoja. Tämä kuitenkin edellyttää hakijalta aktiivisuutta: hänen tulee ottaa itse yhteyttä yliopistoon ja pyytää uudelleenharkintaa. Sisäänpääsy riippuu tällöin siitä, onko kurssilla vielä tilaa. Tässä tilanteessa on otettava yhteyttä yliopistoon välittömästi omien koetulosten selvittyä, sillä paikka voi olla päivistä tai jopa tunneista kiinni.

Yleisesti ottaen brittiläiset oppilaitokset ja työnantajat ovat perusvaatimuksista joustavampia kuin suomalaiset, ja hakija voi tehdä vaikutuksen myös muilla kuin ylioppilasansioilla (opinnot suomalaisessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, harrastus- tai muu aktiivisuus, loistava suositus tms.)

Pitääkö todistusten kopiot, kielikokeen tulokset jne. lähettää oma-aloitteisesti?

Yleensä ei tarvitse. Yliopistot kyllä pyytävät näitä erittäin selvin sanoin, jos niitä tarvitaan.

En ole kuullut yliopistolta mitään. Pitäisikö huolestua?

Ei välttämättä. Päätösten saaminen voi kestää kauankin, erityisesti ruuhka-aikoina (marras-maaliskuu). Virallisesti vastausten tulisi saapua viimeistään maalis-huhtikuussa. UCAS:n sivuilla on kunkin vuoden tarkat päivämäärät, mihin mennessä vastausten pitäisi tulla. Myös erilaisten tervetulopakettien saapuminen paikan jo vastaanotettuasi saattaa kestää hyvinkin pitkään. Tieto asunnosta saattaa tulla jopa vasta muutamaa viikkoa ennen lähtöä.

Yliopisto ei vastaa sähköpostiin. Mitä tehdä?

Soita. Britit eivät ole yhtä innokkaita vastailemaan sähköpostitse tuleviin yhteydenottoihin kuin suomalaiset, ja tiedon saa parhaiten kysymällä suoraan puhelimessa, jolloin vastaanottaja ei voi haudata yhteydenottoasi muiden alle. Puhelimessa ei myöskään tarvitse hermoilla vastausta odottaessa, vaan asia selviää heti.

Miten yleisarvosana lasketaan ylioppilastodistuksesta?

Ei enää mitenkään: yleisarvosana ei ole enää käytössä suomalaisissa ylioppilaskirjoituksissa. Jos yliopisto on lähettänyt vaatimuksen pelkästä yleisarvosanasta, se yleensä tarkoittaa, että he ovat kiinnostuneita vain yleisestä suoritustasosta, eivät arvosanajakaumasta tai tietyistä aineista. Jos omista arvosanoista on vaikea määritellä yleisarvosanaa, on syytä ottaa yhteyttä kouluun ja kysyä, miten he tulkitsevat arvosanasi. Keskiarvoja ei välttämättä kannata itse lähteä laskemaan.

Opintojen rahoitus

Paljonko opiskelu Britanniassa maksaa?

Britanniassa on niin erityyppisiä kaupunkeja, seutukuntia ja yliopistoja, että on käytännössä mahdotonta luoda yhtä budjettia, joka kuvaisi realistisesti koko maan oloja ja vaatimuksia. Karkeasti ottaen maan voi jakaa kahteen kustannusryhmään: toisessa on Lontoo ja toisessa koko muu maa. Muuallakin kuitenkin hintataso toki vaihtelee: erityisesti suurissa kaupungeissa vaikkapa vuokrataso voi nousta hyvinkin nopeasti kysynnän kasvaessa. Budjettia luodessa on hyvä ottaa huomioon vuokrien lisäksi myös juoksevat kulut: minkä hintainen on oluttuoppi, elokuvalippu, kuntosalin jäsenyys tai julkisen liikenteen viikkolippu?

Koulut kertovat yleensä tiedotusmateriaalissaan tai kotisivuillaan, millainen budjetti vaaditaan kussakin kaupungissa opiskeluun. Nämä ovat kuitenkin usein erittäin laveita arvioita, eikä niiden ylärajoja kannata säikähtää. Haarukoiden lasketaan kattavan kaikentyyppiset opiskelijat -- myös ne, jotka viettävät sadan euron ryyppyillan kerran viikossa. Toisaalta alarajakin on yleensä mitoitettu niin, että sen alle on vaikea päästä normaaleilla opiskelijan elämäntavoilla.

On myös hyvä ottaa realistisesti huomioon se, että alkuvaiheessa rahaa joutuu käyttämään enemmän kuin normaalisti. Vuoden alussa kasaantuvista kustannuksista suurin on vuokra, josta joutuu yleensä maksamaan suurehkon etumaksun jo ennen lähtöä. Muita voivat olla vaikkapa koulukirjat ja muut tarvikkeet, astiat, lakanat yms. kodintarvikkeet, sekä brittiyliopistoissa ensimmäisillä viikoilla erittäin tyypillinen ylenmääräinen sosiaalinen kanssakäyminen. Lisäksi on syytä muistaa, että ennen paikallistuntemuksen kehittymistä voi joutua tekemään vaikkapa ruokaostoksia kalliissa kaupoissa. Kannattaa myös varata alkuvaiheeseen sen verran rahaa, että pystyy tarvittaessa "ostamaan helppoutta" -- esimerkiksi kulkemaan taksilla lentokentältä tai rautatieasemalta uuteen kotiin, ettei tarvitse vaeltaa väsyneenä vieraassa paikassa matkatavaroiden kanssa.

Mistä rahoitus?

Suomalainen opiskelija saa Isoon-Britanniaan täyden opintotuen iästään ja vanhempien tuloista riippumatta. Opintotuen, opintolainan, tukikuukausien yms. määristä saa parhaiten ajankohtaista tietoa Kelan internet-sivuilta(http://www.kela.fi).

Suomalainen opiskelija voi britin tavoin hakea lukukausimaksulainan Britanniasta. (Jos jollakulla on tarkempaa tietoa hakumenettelystä, ISO ry olisi kiinnostunut näistä tiedoista!)

Jatko-opiskelijoita Britannian valtio ei suoraan tue.

Ulkopuolisia apurahoja ensimmäisen tutkinnon tekemiseen on tarjolla erittäin vähän, eikä niiden varaan kannata laskea opintojen rahoitusta. Suomessa yhteyttä voi kuitenkin ottaa esim. erilaisiin säätiöihin: Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL julkaisee vuosittain internetissä kirjasen Stipendit ja apurahat, jossa nimetään suomalaiset apurahoja jakavat tahot.(http://www.syl.fi)

Yleisesti ottaen osa-aikatöitä ehtii hyvin tekemään ensimmäisenä ja toisena vuonna, mutta viimeisenä vuonna opintojen tahti yleensä tiivistyy ja työmäärä moninkertaistuu. Maisterintutkinnon aikana monen yliopiston virallinen suositus on, että rahoitus tulisi koota muualta kuin opintojen aikaisista ansiotöistä, sillä vuoden mittainen MA/MSc -tutkinto on erittäin intensiivinen.

Ovatko kaikki ulkomailla opiskelevat rikkaista perheistä?

Eivät. Britanniassa opiskelee suomalaisia hyvin erilaisista perheistä ja olosuhteista. Osa kustantaa opintonsa itse opintolainalla ja/tai osa-aikatöillä, eivätkä vanhemmat tue läheskään kaikkien opintoja. Lähes kaikki ovat töissä vähintään kesälomat. Yleisesti ottaen pelkkien opintotukien varaan laskemista ei suositella ja sen avulla selviäminen on lähestulkoon mahdotonta.

On totta, että Britanniassa ensimmäisen tutkinnon tekijöillä voi olla lomaa lähes puolet vuodesta (jouluna ja pääsiäisenä noin kuukausi ja kesällä 3-4 kuukautta). Näistä joulu- ja pääsiäisloma ovat kuitenkin monilla lukulomia, joiden jälkeen alkavat tentit. Näiden lomien aikana ansiotyö voi joissakin tapauksissa häiritä pahasti koulunkäyntiä. Kesäloma on käytännössä monille vuoden ainoa todellinen vapaa, joskin tamakin vaihtelee kouluittain.

Paljonko lukukausimaksu on?

Vuodesta 2006 lähtien lukukausimaksu Englannissa ja Pohjois-Irlannissa on ollut suurimassa osassa yliopistoja noin 3000 puntaa vuodessa. Vain muutama yliopisto on yrittänyt kilpailla opiskelijoista tarjoamalla alempia lukukausimaksuja. Tähän maksuun voi saada lainan Britannian valtiolta.

Skotlannissa SAAS eli Student Awards Agency for Scotland (http://www.student-support-saas.gov.uk/) maksaa EU-opiskelijoiden, eli myös suomalaisten, lukukausimaksut. Paikan vastaanottamisen jälkeen opiskelijan on täytettävä nettihakemus jonka läpimeno on lähes sataprosenttisen varma ensimmäistä perustutkintoaan Skotlannissa aloittaville. Hakemusta on päivitettävä vuosittain opintojen edetessä. Skotlannissa maksut eivät nousseet vuonna 2006.

Lukukausimaksu Walesissä on noin 1200 puntaa vuodessa. Maksut eivät nousseet vuonna 2006.

Jatko-opintojen (maisteri, tohtori) lukukausimaksujen suuruutta ei ole valtionhallinnon taholta rajoitettu, ja jatkotutkintojen vuosimaksut vaihtelevatkin kouluittain ja kursseittain noin 3000 punnasta aina huippukoulujen yli 20 000 puntaan (myös Skotlannissa). Yleensä hinta kuvastaa kurssin suosittuutta ja/tai nimekkyyttä, ja samankin koulun eri kurssit voivat olla erihintaisia.

Mitä tuloja pitää ilmoittaa britti-instansseille?

Viimeaikaisten DfES-ohjeistusten mukaan väliaikaisia, kausiluontoisia tai osa-aikaisen työn tuloja ei tarvitse ilmoittaa DfES:n avustushakemuksissa. Opintotuet ja asumislisät sen sijaan on syytä ilmoittaa, sillä ne ovat suomalaiselle opiskelijalle huomattava, vakituinen ja veronalainen tulonlähde, minkä vuoksi niiden hakemuksessa ilmoittamatta jättämistä voidaan pitää rikollisena. Ilmoittamatta jättämisestä kiinni jääminen on myös erittäin todennäköistä, sillä Britannian viranomaiset saavat helposti ajantasaista tietoa suomalaisista tuista.

Voiko lukukausimaksun maksaa osamaksuna, Visa Electronilla, matkashekillä jne.?

Erittäin koulukohtainen asia, kannattaa ottaa yhteyttä suoraan yliopistoon.Asiasta tietää suoralta kädeltä esim. Cashier; asian voivat selvittää myösesim. Undergraduate Office tai Registrar. Useimmat yliopistot hyväksyvät osamaksun.

Opiskelu ja elämä

Tuleeko kieliongelmia?

Useimmilla kyllä, ainakin jossakin vaiheessa. Edes lapsuudesta asti kaksikieliset eivät yleensä tunne brittien lukemattomia slangisanoja tai fraaseja, ja joutuvat oppimaan ne kaiken muun siivellä. Lisäksi eri aksentit voivat olla tottuneellekin vaikeita, ja brittiyliopistossa kuulee paitsi koko brittiaksenttien kirjon Oxford-älyköistä työväenluokkaan, myös kaikkia kuviteltavissa olevia versioita englanninkielestä ympäri maailmaa.

Kysy, ellet tiedä. Kukaan ei oleta ulkomaalaisen puhuvan englantia äidinkielenään. Monet britit avoimesti ihailevat ulkomaankielellä opiskelevaa ja pitävät hänen kotimaasta lähtöään rohkeana tekona. Yleensä natiivi myös näkee ulkomaalaisesta, milloin tämä ei ymmärrä, ja keskustelu vaikeutuu, koska kohtelias natiivi ei voi toistaa asiaansa selkeämmin, jos ulkomaalainen väittää ymmärtäneensä. Siksi voi olla jopa hyvä hankkia ystävien kesken maine epäselvien asioiden kyselijänä, jolloin heidän ei tarvitse jännittää tai arvailla seurassasi.

Opinnoissa uutta asiaa ja terminologiaa tulee toki jatkuvasti kaikille, ei vain ulkomaalaisille. Siksi opiskelu voikin ennen rutiinin syntymistä tuntua ylivoimaiselta. Englanninkielen käyttämiseenkin tottuu ennemmin tai myöhemmin. Hyvä keino päästä sisään englanniksi opiskeluun on se, ettei välttämättä yritäkään kääntää kaikkea suomeksi -- se on usein vaivalloisempaa kuin asian suoraan englanniksi kirjoittaminen siten, miten luennoitsija sen sanoi. Esimerkiksi luentomuistiinpanojen kirjoittaminen suomeksi voi olla erittäin aikaavievää: parempi tapa on kääntää ainoastaan tärkeät avainsanat vaikkapa sanakirjan avulla luennon jälkeen.

Kannattaa myös muistaa, että opintojen sisältöä ei automaattisesti opi (eikä välttämättä tarvitse oppia) suomeksi, vaikka se äidinkieli onkin. Pitkäaikaiseen ulkomailla opiskeluun ja oleskeluun kuuluu myös se, että suomenkielinen sanavarasto ei kehity samaa tahtia kuin Suomessa opiskelevan nuoren, ja yksinkertaisetkin suomenkielen sanat voivat tilapäisesti kadota ulottumattomiin. Tämä on täysin normaalia, mutta sitä ei välttämättä kannata Suomessa ollessaan korostaa.

Voinko suorittaa tutkinnon lyhyemmässä/pidemmässä ajassa kuin sen virallinenpituus?

Tuskin, jos kyse on ensimmäisestä tutkinnosta. Brittiläiset undergraduate-tutkinnot ovat rakenteeltaan erittäin jäykkiä ja säädeltyjä. Ne on yleensä jaettu eritasoisiin kursseihin, ja kurssin taso määräytyy opiskeluvuoden mukaan. Ensimmäisenä vuonna ei yleensä voi suorittaa toisenvuoden kursseja yms. Kurssien suorittaminen muista kuin omasta tiedekunnasta voi myös olla mahdotonta. Osa-aikainen opiskelu voi olla mahdollista.

Jatko-opintojen tasolla (MA, MSc, PGDip, PhD) osa-aikainen suorittaminen esim. työn ohessa on yleensä mahdollista ja kestää kaksi kertaa niin kauan kuin tutkinto normaalisti.

Erikoisjärjestelyihin oikeutus (esim. tenttien tai lopputyön lykkäs) vaatii yleensä vakavia ja todistettavissa olevia perusteluja kuten terveysongelmat tai läheisen kuolemantapaus.

Millaista opiskelu Britanniassa on?

Yleensä ainakin ensimmäisen vuoden opiskelijalle annetaan ilmoittautumisen yhteydessä valmis lukujärjestys, jossa on ensimmäisen lukukauden pakolliset kurssit. Lukujärjestyksessä olevat tunnit ovat kuitenkin vain hyvin pieni osa sitä ajankäyttöä, mitä opiskelijalta edellytetään kurssien suorittamiseksi. Itsenäistä työtä edellytetään, ja hyviä arvosanoja ei voi saada vain kurssikirjan lukemalla, vaan hyviä arvosanoja tavoittelevan opiskelijan odotetaan lukevan myös muuta kirjallisuutta esimerkiksi akateemisista julkaisuista ja muista kirjoista. Näiden löytäminen yliopiston kirjastosta tai Internet-sivuilta opetetaan ensimmäisillä viikoilla, ja yleensä ensimmäisellä luennolla jaetaan myös luennoitsijan kokoama ehdotettu lähdelista, jota voi käyttää lähtöpisteenä vaikkapa esseitä kirjoittaessa ja tentteihin lukiessa.

Tutkinnon rakenne, eri opintomenetelmien painotus ja vaatimukset vaihtelevat erittäin paljon yliopistojen kesken. Joissakin yliopistoissa korostetaan esim. esiintymistaitoa enemmän kuin toisissa. Useimpiin kursseihin kuitenkin kuuluu pienryhmätunteja, joilla on tarkoitus tuoda esiin omia mielipiteitä ja keskustella luennoilla käsitellyistä asioista. Luennot ovat undergraduate-tasolla usein massaluentoja (useita satoja opiskelijoita), ja vanhempien opiskelijoiden vetämät pienryhmät ovat yleensä ainoa mahdollinen aika ottaa esiin itseä kiinnostavia näkökulmia tai kysyä kysymyksiä.

Miten Britanniassa opiskelu eroaa Suomessa opiskelusta?

Suurin ero suomalaiseen opiskeluun on kenties se, että yliopisto on yleensä täysin luokallinen (vrt. luokallinen/luokaton lukio) ja niin tutkinnonrakenne, tenttikirjat kuin tenttiajat ja -kysymyksetkin ovat erittäin tiukasti määriteltyjä. Kirjatenttejä ei käsitteenä tunneta lähes ollenkaan, vaan leijonanosa tenteistä perustuu luentosarjoihin, eikä opiskelija voi valita itse tenttikirjojaan, kuten joissakin suomalaisissa tiedekunnissa. Tentissä ei myöskään testata ainoastaan orjallista kurssikirjan osaamista, vaan opiskelijan omaa sovelluskykyä ja luovien yhteyksien luomista asioiden välille. Myos alan kirjallisuuden tuntemista saatetaan edellyttää.

Opiskelijan läsnäoloa luennoilla ei yleensä seurata, pienryhmäsessioissa taas useinkin. Tuntiaktiivisuus saattaa joillakin kursseilla jopa vaikuttaa arvosanaan.

Toinen suuri ero on brittiläisen järjestelmän joustamattomuus, mitä tentteihin tulee. Läpipäästämisen käytännöt vaihtelevat kouluittain, mutta tentin reputtaminen johtaa yleensä uusintatenttiin (seuraavana kesänä), jonka reputtaminen johtaa "luokallejäämiseen". Kunkin aineen tentti järjestetäänvain kerran vuodessa, eikä jo läpäistyn tentin arvosanaa ole mahdollista korottaa. Tenttikaudet, joita on koulusta ja tiedekunnasta riippuen 1-2 vuodessa (touko-kesäkuu, mahd. myös tammikuu) siis otetaan Britanniassa erittäin vakavasti, ja tentistä poisjääminen on hyväksyttyä vain lääkärinlausunnon kanssa. Esimerkiksi kesätyön alkaminen Suomessa ei yleensäole hyväksyttävä syy, mitä on toisinaan vaikea selittää suomalaisille työnantajille.

Ns. akateeminen vapaus on Britanniassa käytännössä vain tohtorisopiskelijoilla(PhD), ja heilläkin on tiukka takaraja, johon mennessä työ on saatava valmiiksi.

Osassa tutkinnoista kurssit saa valita itse; useimmissa on kuitenkin ensimmäinen, mahdollisesti toinenkin vuosi perus- ja valmistavia kursseja, joista jopa kaikki saattavat olla pakollisia. Tämä johtuu siitä, että brittiyliopistoihin pääsee ilman pääsykoetta, jolloin alkeellisetkin perusasiat joudutaan opettamaan erikseen ennen syventävien kurssien aloittamista.

Millaisia arvosteluasteikoita Britanniassa käytetään?

Englannissa yleisesti käytössä oleva ja työnantajille olennaisin arvosteluasteikko onseuraava:

First Class (1st) yli 70%
Upper Second Class (2:1, "two-one") 60-70%
Lower Second Class (2:2, "two-two") 50-60%
Third Class (3rd) 40-50%

Yleisesti ottaen yli 70%:n tulosta kvalitatiivisesta (ei-numeerisesta) esseestä, projektista tai tentistä voi pitää erinomaisena suorituksena. Vaikka prosenttiskaala toki virallisesti ulottuu sataan asti, on erittäin harvinaista antaa opiskelijoille yli 80%:n arvosanoja, lukuunottamatta matemaattisia tehtäviä, joihin on yksi oikea vastaus.

Skotlannissa on yliopistosta riippuen käytössä myös ainakin kaksi erilaista asteikkoa:

First Class (1st) 18-20/22
Upper Second Class (2:1, "two-one") 15-17
Lower Second Class (2:2, "two-two") 12-14
Third Class (3rd) 9-11

First Class (1st) A
Upper Second Class (2:1, "two-one") B
Lower Second Class (2:2, "two-two") C
Third Class (3rd) D

Kussakin luentosarjassa on yleensä kaksi osaa: kurssityö ja tentti. Perinteisissä akateemisissa aineissa kurssityö voi olla essee (yleisin), esitelmä, ryhmätyö tai muu projekti. Näistä tulleiden arvosanojen keskinäinen painoarvo riippuu täysin luennoitsijan mieltymyksistä, mutta yleisesti ottaen undergraduate-opinnoissa tentin arvo on harvoin alle 50% kurssiarvosanasta.

Englannissa ensimmäisen vuoden ja Skotlannissa myös toisen vuoden arvosanat eivät yleensä vaikuta loppuarvosanaan (kurssit on vain päästävä läpi). Viimeinen vuosi taas saattaa vaikuttaa enemmän kuin muut. Tyypillisiä jyvityksiä ovat 0-30-70 ja 0-40-60, mutta joissakin tiedekunnissa opiskelijoille annetaan jopa valinnanvarainen vaihtoehto 0-0-100. Viimeksimainitun valitseminen ei tosinvälttämättä ole suositeltavaa, koska viimeisen vuoden suoritus riippuu useinaikaisempina vuosina kerätyistä taidoista ja opiskelurutiineista, joiden hankkimiseen on vaikea motivoitua, jos arvosanat eivät vaikuta mihinkään. Lisäksi tentti yleensä muodostaa suuren osan kurssiarvosanaa ja tenttikaudet ovat erittäin lyhyitä ja intensiivisiä, jolloin vaikkapa sairastuminen tai ylistressaantuminen tenttiviikolla voi vetää arvosanoja huomattavasti alaspäin. Asia on toki henkilökohtainen, mutta useimmat opiskelijat yrittävät hajauttaa arviointeja niin paljon kuin jäykässä systeemissä on suinkin mahdollista.

Loppuarvosanan tarkka määräytyminen vaihtelee kuitenkin erittäin suuresti eri yliopistojen välillä. Osa ottaa raa'an keskiarvon kaikista ensimmäisen tai (Skotlannissa toisen vuoden)jälkeen suoritetuista kursseista, osa pudottaa huonoimman suorituksen pois jaottaa sitten keskiarvon. Toiset taas saattavat vaikkapa panna arvosanat paremmuusjärjestykseen ja keskimmäinen määrää loppuarvosanan. Tapoja on yhtämonta kuin tiedekuntia, eikä arvosanojen määräytymistapaa ole usein edesyliopiston sisällä standardisoitu.

Brittiläisiä työnantajia ajatellen on syytä tähdätä vähintään 2:1 -arvosanaan. Monet työnantajat pitävät tätä ensimmäisenä kriteerinään, kun he valitsevat hakijoita haastatteluun: 2:1-arvosanan katsotaan osoittavan riittävästi akateemista kyvykkyyttä ja yleistä älykkyyttä. Kilpailu työpaikoista erityisesti suosituimmilla aloilla on erittäin kovaa, ja Britanniaan on viime vuosina syntynyt kymmeniä uusia yliopistoja (entiset ammattikorkeat). Hallituksen nykyinen tavoite on kouluttaa akateemisesti puolet ikäluokasta, mikä on jo johtanut Bachelor-tutkinnon pahaan inflaatioon, ja kehitys jatkunee samaan suuntaan. Pelkkä läpipääsy tai 2:2 ei siis ole kovinkaan arvokas suoritus Ison-Britannian työmarkkinoilla.

On myös syytä huomioida, että etenkin isommat työnantajat saattavat tarkastaa vastavalmistuineiden lukion ja jopa yläasteen arvosanat ja ottavat ne huomioon työntekijöitä valittaessa.

Voinko palata BA/BSc -tutkinnon jälkeen Suomeen täydentämään tutkinnon maisteriksi?

Riippuu erittäin paljon alasta, suorittamastasi tutkinnosta, opintojen aloitusvuodestasi, brittitutkinnon ja suomalaisen yhteensopivuudesta, yms. Bolognan prosessin nojalla suomalaiset korkeakoulut ovat siirtyneet asteittain kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään. Tämä helpottaa liikkumista ja tutkintojen suorittamista eri maissa. On kuitenkin hyvä alkaa selvittää mahdollisia siirtymisiä mahdollisimman aikaisin, kenties jo vuotta ennen suunniteltua opiskelun aloittamista Suomessa, jotta yllätyksiä ei tule.

Podenko koti-ikävää ja löydänkö kavereita?

Asia on hyvin henkilökohtainen ja aiheesta löytyy useita keskusteluja ISO ry:n foorumilta. On täysin luonnollista, että uuteen maahan muuttavaa opiskelijaa jännittää tuleva. Kun perhe, kaverit ja mahdollisesti puoliso jäävät Suomeen, voi uuden elämän aloittaminen vieraassa maassa ja tyhjän päältä tuntua ylivoimaiselta ponnistukselta.

Lähes jokainen potee koti-ikävää jossain opintojensa vaiheessa. Aluksi on syytä antaa itselleen aikaa sopeutua uuteen maahan ja kulttuuriin. Vielä vuosienkin jälkeen yllättävät koti-ikäväkaudet ovat täysin normaaleja. Sopeutumista edesauttavat uudet ystävät ja pitkäaikaisten rutiinien aktiivinen rakentaminen. Toisaalta jatkuva Britannian ja Suomen vertaaminen toisiinsa tai Britannian mieltäminen vain väliaikaisena "majapaikkana" saattavat vaikeuttaa sopeutumista.

Brittiläisen yliopistokulttuurin sisällä on hyvin helppo tutustua uusiin ihmisiin, vaikka kavereiden löytyminen on tietenkin kiinni myös oma-aloitteisuudesta. Tärkeintä on käyttää annetut tilaisuudet hyväkseen ja muistaa, että suurin osa muista opintonsa aloittavista on juuri samassa tilanteessa.

Opiskelijat tutustuvat toisiinsa luennoilla, seminaareissa ja asuntolassa. Jokaisessa yliopistossa järjestetään myös erityinen orientoitumisviikko (freshers' week) ennen opintojen virallista alkua. Viikon aikana järjestetään yliopisto- ja kaupunkikierroksia sekä maakuntamatkoja. Yliopistojen lukemattomat clubit ja societyt esittelevät itsensä, ja iltaelämä on vilkasta.

Yliopistojen järjestämät harrastusmahdollisuudet ovat yksi helpoin tapa tutustua uusiin ihmisiin. Societyt ja clubit mahdollistavat yleensä sen, että opiskelija voi jatkaa vanhaa harrastustaan Britanniassa, mutta myös täysin uuden harrastuksen aloittaminen on helppoa. Etenkin lukuvuosien alussa tapaamisiin saapuu paljon uusia opiskelijoita eikä kukaan ole orpo joukossa.

Foorumilla käytyjen keskustelujen perusteella monet tutustuvat etenkin aluksi helpoiten toisiin suomalaisiin ja muihin ulkomaalaisiin opiskelijoihin. Suomalaisia opiskelijoita löytyy lähes jokaisesta yliopistosta, ja suurimmista kaupungeista kymmenittäin. Vaikka Britannian kulttuuriin tutustuu ja sopeutuu parhaiten paikallisten kautta, voi päivää piristää keskustelu omalla äidinkielellä sekä yliopiston Finnish, Scandinavian tai International Student Societyjen tilaisuudet. Lontoossa myös ISO ry:n hallitus järjestää paljon tapahtumia lukuvuosien aikana.

Uuteen maahan sopeutumisen tärkeimmät avainsanat ovat avoimuus ja positiivinen asenne. Ne auttavat selviämään suuremmistakin kulttuuri- ja käytännöneroista huumorilla.

Personal Statementien korjauspalvelu

Monivuotisen suuren kysynnän vuoksi ISO ry on päättänyt käynnistää Personal Statementien korjauspalvelun suomalaisille UCAS-hakijoille. Korjaamme mielellämme minkä tahansa alan ja kaikenlaisten hakijoiden Personal Statementeja. Korjaukseen kuuluu Britanniassa opiskelevan tai opiskelleen suomalaisen korjaajan yksityiskohtainen kommentointi ja parannusehdotukset seuraaviin asioihin liittyen:

• Kieliasu: Kielioppi ja sanaston oikeellisuus

• Tyyli: Hakemusetiketti, statementin virallinen muoto

• Sisältö: Onko kaikki tarvittavat asiat mainittu? Kannattaisiko jotain jättää pois?

• Rakenne: Toimiva aloitus ja lopetus? Eteneekö statement sujuvasti asiasta toiseen loogisessa järjestyksessä?

• Muut "strategiset" seikat, joiden korjaaja arvelee vaikuttavan statementin antamaan vaikutelmaan hakijasta.

Korjaajat ovat eri opintoalojen edustajia ja olleet Britanniassa vaihtelevia aikoja, kuitenkin vähintään kaksi vuotta. Kaikilla on omakohtaista kokemusta brittiyliopistoista ja –kulttuurista sekä brittiläisistä yliopisto- ja työhakemuksista, ja suurin osa on ISO ry:n hallituksen ja/tai keskustelupalstan aktiivisia jäseniä.

Pyydämme korjauksesta vastineeksi vapaaehtoista 5-10 euron lahjoitusta, joka käytetään ISO ry:n yhteisiin menoihin. Tämän voi maksaa Nordean tilille 207418-17308 (viite: Personal Statement).

Personal Statementin voi lähettää korjattavaksi osoitteeseen ps@isory.org. Kerro lisäksi mihin yliopistoihin haet, mitä opiskelemaan, mitkä aineet kirjoitit ylioppilaskirjoituksissa, ja kunkin aineen jo saatu tai itse odottamasi yo-arvosana. Nämä tiedot auttavat korjaajaa ymmärtämään hakemusta paremmin. Pyydämme nähtäväksemme mahdollisimman valmiin version statementistasi, jolloin korjauksesta on sinullekin enemman hyötyä!