Opiskelu ja elämä

Tuleeko kieliongelmia?

Useimmilla kyllä, ainakin jossakin vaiheessa. Edes lapsuudesta asti kaksikieliset eivät yleensä tunne brittien lukemattomia slangisanoja tai fraaseja, ja joutuvat oppimaan ne kaiken muun siivellä. Lisäksi eri aksentit voivat olla tottuneellekin vaikeita, ja brittiyliopistossa kuulee paitsi koko brittiaksenttien kirjon Oxford-älyköistä työväenluokkaan, myös kaikkia kuviteltavissa olevia versioita englanninkielestä ympäri maailmaa.

Kysy, ellet tiedä. Kukaan ei oleta ulkomaalaisen puhuvan englantia äidinkielenään. Monet britit avoimesti ihailevat ulkomaankielellä opiskelevaa ja pitävät hänen kotimaasta lähtöään rohkeana tekona. Yleensä natiivi myös näkee ulkomaalaisesta, milloin tämä ei ymmärrä, ja keskustelu vaikeutuu, koska kohtelias natiivi ei voi toistaa asiaansa selkeämmin, jos ulkomaalainen väittää ymmärtäneensä. Siksi voi olla jopa hyvä hankkia ystävien kesken maine epäselvien asioiden kyselijänä, jolloin heidän ei tarvitse jännittää tai arvailla seurassasi.

Opinnoissa uutta asiaa ja terminologiaa tulee toki jatkuvasti kaikille, ei vain ulkomaalaisille. Siksi opiskelu voikin ennen rutiinin syntymistä tuntua ylivoimaiselta. Englanninkielen käyttämiseenkin tottuu ennemmin tai myöhemmin. Hyvä keino päästä sisään englanniksi opiskeluun on se, ettei välttämättä yritäkään kääntää kaikkea suomeksi — se on usein vaivalloisempaa kuin asian suoraan englanniksi kirjoittaminen siten, miten luennoitsija sen sanoi. Esimerkiksi luentomuistiinpanojen kirjoittaminen suomeksi voi olla erittäin aikaavievää: parempi tapa on kääntää ainoastaan tärkeät avainsanat vaikkapa sanakirjan avulla luennon jälkeen.

Kannattaa myös muistaa, että opintojen sisältöä ei automaattisesti opi (eikä välttämättä tarvitse oppia) suomeksi, vaikka se äidinkieli onkin. Pitkäaikaiseen ulkomailla opiskeluun ja oleskeluun kuuluu myös se, että suomenkielinen sanavarasto ei kehity samaa tahtia kuin Suomessa opiskelevan nuoren, ja yksinkertaisetkin suomenkielen sanat voivat tilapäisesti kadota ulottumattomiin. Tämä on täysin normaalia, mutta sitä ei välttämättä kannata Suomessa ollessaan korostaa.

Voinko suorittaa tutkinnon lyhyemmässä/pidemmässä ajassa kuin sen virallinenpituus?

Tuskin, jos kyse on ensimmäisestä tutkinnosta. Brittiläiset undergraduate-tutkinnot ovat rakenteeltaan erittäin jäykkiä ja säädeltyjä. Ne on yleensä jaettu eritasoisiin kursseihin, ja kurssin taso määräytyy opiskeluvuoden mukaan. Ensimmäisenä vuonna ei yleensä voi suorittaa toisenvuoden kursseja yms. Kurssien suorittaminen muista kuin omasta tiedekunnasta voi myös olla mahdotonta. Osa-aikainen opiskelu voi olla mahdollista.

Jatko-opintojen tasolla (MA, MSc, PGDip, PhD) osa-aikainen suorittaminen esim. työn ohessa on yleensä mahdollista ja kestää kaksi kertaa niin kauan kuin tutkinto normaalisti.

Erikoisjärjestelyihin oikeutus (esim. tenttien tai lopputyön lykkäs) vaatii yleensä vakavia ja todistettavissa olevia perusteluja kuten terveysongelmat tai läheisen kuolemantapaus.

Millaista opiskelu Britanniassa on?

Yleensä ainakin ensimmäisen vuoden opiskelijalle annetaan ilmoittautumisen yhteydessä valmis lukujärjestys, jossa on ensimmäisen lukukauden pakolliset kurssit. Lukujärjestyksessä olevat tunnit ovat kuitenkin vain hyvin pieni osa sitä ajankäyttöä, mitä opiskelijalta edellytetään kurssien suorittamiseksi. Itsenäistä työtä edellytetään, ja hyviä arvosanoja ei voi saada vain kurssikirjan lukemalla, vaan hyviä arvosanoja tavoittelevan opiskelijan odotetaan lukevan myös muuta kirjallisuutta esimerkiksi akateemisista julkaisuista ja muista kirjoista. Näiden löytäminen yliopiston kirjastosta tai Internet-sivuilta opetetaan ensimmäisillä viikoilla, ja yleensä ensimmäisellä luennolla jaetaan myös luennoitsijan kokoama kurssiopas(module handbook), johon on tiivistetty kurssin sisältö ja yleiset kurssia koskevat asiat. Opas sisältää myös ehdotetun lähdelistan, jota voi käyttää lähtöpisteenä vaikkapa esseitä kirjoittaessa ja tentteihin lukiessa.

Tutkinnon rakenne, eri opintomenetelmien painotus ja vaatimukset vaihtelevat erittäin paljon yliopistojen kesken. Joissakin yliopistoissa korostetaan esim. esiintymistaitoa enemmän kuin toisissa. Useimpiin kursseihin kuitenkin kuuluu pienryhmätunteja, joilla on tarkoitus tuoda esiin omia mielipiteitä ja keskustella luennoilla käsitellyistä asioista. Luennot ovat undergraduate-tasolla usein massaluentoja (useita satoja opiskelijoita), ja vanhempien opiskelijoiden vetämät pienryhmät ovat yleensä ainoa mahdollinen aika ottaa esiin itseä kiinnostavia näkökulmia tai kysyä kysymyksiä.

Miten Britanniassa opiskelu eroaa Suomessa opiskelusta?

Britanniassa yliopisto-opiskelu on rakenteeltaan jäykempää kuin Suomessa. Tutkinnonrakenne, tenttikirjat kuin tenttiajat ja -kysymyksetkin ovat erittäin tiukasti määriteltyjä. Kirjatenttejä ei käsitteenä tunneta lähes ollenkaan, vaan leijonanosa tenteistä perustuu luentosarjoihin, eikä opiskelija voi valita itse tenttikirjojaan, kuten joissakin suomalaisissa tiedekunnissa. Tentissä ei myöskään testata ainoastaan orjallista kurssikirjan osaamista, vaan opiskelijan omaa sovelluskykyä ja luovien yhteyksien luomista asioiden välille. Myös alan kirjallisuuden tuntemista saatetaan edellyttää.

Opiskelijan läsnäoloa luennoilla ei yleensä seurata, pienryhmäsessioissa taas useinkin. Tuntiaktiivisuus saattaa joillakin kursseilla jopa vaikuttaa arvosanaan.

Toinen suuri ero on brittiläisen järjestelmän joustamattomuus, mitä tentteihin tulee. Läpipäästämisen käytännöt vaihtelevat kouluittain, mutta tentin reputtaminen johtaa yleensä uusintatenttiin (seuraavana kesänä), jonka reputtaminen johtaa ”luokallejäämiseen”. Kunkin aineen tentti järjestetäänvain kerran vuodessa, eikä jo läpäistyn tentin arvosanaa ole mahdollista korottaa. Tenttikaudet, joita on koulusta ja tiedekunnasta riippuen 1-2 vuodessa (touko-kesäkuu, mahd. myös tammikuu) siis otetaan Britanniassa erittäin vakavasti, ja tentistä poisjääminen on hyväksyttyä vain lääkärinlausunnon kanssa. Esimerkiksi kesätyön alkaminen Suomessa ei yleensäole hyväksyttävä syy, mitä on toisinaan vaikea selittää suomalaisille työnantajille.

Ns. akateeminen vapaus on Britanniassa käytännössä vain tohtorisopiskelijoilla(PhD), ja heilläkin on tiukka takaraja, johon mennessä työ on saatava valmiiksi.

Osassa tutkinnoista kurssit saa valita itse; useimmissa on kuitenkin ensimmäinen, mahdollisesti toinenkin vuosi perus- ja valmistavia kursseja, joista jopa kaikki saattavat olla pakollisia. Kolmantena vuonna valikoima on laajempi, sillä pakollisia kursseja on vähemmän.

Millaisia arvosteluasteikoita Britanniassa käytetään?

Englannissa yleisesti käytössä oleva ja työnantajille olennaisin arvosteluasteikko onseuraava:

First Class (1st) yli 70%
Upper Second Class (2:1, ”two-one”) 60-70%
Lower Second Class (2:2, ”two-two”) 50-60%
Third Class (3rd) 40-50%

Yleisesti ottaen yli 70%:n tulosta kvalitatiivisesta (ei-numeerisesta) esseestä, projektista tai tentistä voi pitää erinomaisena suorituksena. Vaikka prosenttiskaala toki virallisesti ulottuu sataan asti, on erittäin harvinaista antaa opiskelijoille yli 80%:n arvosanoja, lukuunottamatta matemaattisia tehtäviä, joihin on yksi oikea vastaus.

Skotlannissa on yliopistosta riippuen käytössä myös ainakin kaksi erilaista asteikkoa:

First Class (1st) 18-20/22
Upper Second Class (2:1, ”two-one”) 15-17
Lower Second Class (2:2, ”two-two”) 12-14
Third Class (3rd) 9-11

First Class (1st) A
Upper Second Class (2:1, ”two-one”) B
Lower Second Class (2:2, ”two-two”) C
Third Class (3rd) D

Kussakin luentosarjassa on yleensä kaksi osaa: kurssityö ja tentti. Perinteisissä akateemisissa aineissa kurssityö voi olla essee (yleisin), esitelmä, ryhmätyö tai muu projekti. Näistä tulleiden arvosanojen keskinäinen painoarvo riippuu täysin luennoitsijan mieltymyksistä, mutta yleisesti ottaen undergraduate-opinnoissa tentin arvo on harvoin alle 50% kurssiarvosanasta. Koko lukuvuoden kestävillä kursseilla on tentin lisäksi yleensä kaksi kurssityötä, yksi syksyllä ja toinen keväällä.

Englannissa ensimmäisen vuoden ja Skotlannissa myös toisen vuoden arvosanat eivät yleensä vaikuta loppuarvosanaan (kurssit on vain päästävä läpi). Joissain yliopistoissa ensimmäinen vuosi voi tosin vaikuttaa kokonaisarvosanaan esim. 1/7 verran. Viimeinen vuosi taas saattaa vaikuttaa enemmän kuin muut. Tyypillisiä jyvityksiä ovat 0-30-70 ja 0-40-60, mutta joissakin tiedekunnissa opiskelijoille saatetaan antaa jopa valinnanvarainen vaihtoehto 0-0-100. Viimeksi mainitun valitseminen ei tosinvälttämättä ole suositeltavaa, koska viimeisen vuoden suoritus riippuu usein aikaisempina vuosina kerätyistä taidoista ja opiskelurutiineista, joiden hankkimiseen on vaikea motivoitua, jos arvosanat eivät vaikuta mihinkään. Lisäksi tentti yleensä muodostaa suuren osan kurssiarvosanaa ja tenttikaudet ovat erittäin lyhyitä ja intensiivisiä, jolloin vaikkapa sairastuminen tai ylistressaantuminen tenttiviikolla voi vetää arvosanoja huomattavasti alaspäin. Asia on toki henkilökohtainen, mutta useimmat opiskelijat yrittävät hajauttaa arviointeja niin paljon kuin jäykässä systeemissä on suinkin mahdollista.

Loppuarvosanan tarkka määräytyminen vaihtelee kuitenkin erittäin suuresti eri yliopistojen välillä. Osa ottaa raa’an keskiarvon kaikista ensimmäisen tai (Skotlannissa toisen vuoden)jälkeen suoritetuista kursseista, osa pudottaa huonoimman suorituksen pois jaottaa sitten keskiarvon. Toiset taas saattavat laittaa arvosanat paremmuusjärjestykseen ja keskimmäinen määrää loppuarvosanan. Tapoja on yhtä monta kuin tiedekuntia, eikä arvosanojen määräytymistapaa ole usein edesyliopiston sisällä standardisoitu.

Brittiläisiä työnantajia ajatellen on syytä tähdätä vähintään 2:1 -arvosanaan. Monet työnantajat pitävät tätä ensimmäisenä kriteerinään, kun he valitsevat hakijoita haastatteluun: 2:1-arvosanan katsotaan osoittavan riittävästi akateemista kyvykkyyttä ja yleistä älykkyyttä. Kilpailu työpaikoista erityisesti suosituimmilla aloilla on erittäin kovaa, ja Britanniaan on viime vuosina syntynyt kymmeniä uusia yliopistoja (entiset ammattikorkeat). Hallituksen nykyinen tavoite on kouluttaa akateemisesti puolet ikäluokasta, mikä on jo johtanut Bachelor-tutkinnon pahaan inflaatioon, ja kehitys jatkunee samaan suuntaan. Pelkkä läpipääsy tai 2:2 ei siis ole kovinkaan arvokas suoritus Ison-Britannian työmarkkinoilla.

On myös syytä huomioida, että etenkin isommat työnantajat saattavat tarkastaa vastavalmistuineiden lukion ja jopa yläasteen arvosanat ja ottavat ne huomioon työntekijöitä valittaessa.

Voinko palata BA/BSc -tutkinnon jälkeen Suomeen täydentämään tutkinnon maisteriksi?

Riippuu erittäin paljon alasta, suorittamastasi tutkinnosta, opintojen aloitusvuodestasi, brittitutkinnon ja suomalaisen yhteensopivuudesta, yms. Bolognan prosessin nojalla suomalaiset korkeakoulut ovat siirtyneet asteittain kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään. Tämä helpottaa liikkumista ja tutkintojen suorittamista eri maissa. On kuitenkin hyvä alkaa selvittää mahdollisia siirtymisiä mahdollisimman aikaisin, kenties jo vuotta ennen suunniteltua opiskelun aloittamista Suomessa, jotta yllätyksiä ei tule.

Podenko koti-ikävää ja löydänkö kavereita?

Asia on hyvin henkilökohtainen ja aiheesta löytyy useita keskusteluja ISO ry:n foorumilta. On täysin luonnollista, että uuteen maahan muuttavaa opiskelijaa jännittää tuleva. Kun perhe, kaverit ja mahdollisesti puoliso jäävät Suomeen, voi uuden elämän aloittaminen vieraassa maassa ja tyhjän päältä tuntua ylivoimaiselta ponnistukselta.

Lähes jokainen potee koti-ikävää jossain opintojensa vaiheessa. Aluksi on syytä antaa itselleen aikaa sopeutua uuteen maahan ja kulttuuriin. Vielä vuosienkin jälkeen yllättävät koti-ikäväkaudet ovat täysin normaaleja. Sopeutumista edesauttavat uudet ystävät ja pitkäaikaisten rutiinien aktiivinen rakentaminen. Toisaalta jatkuva Britannian ja Suomen vertaaminen toisiinsa tai Britannian mieltäminen vain väliaikaisena ”majapaikkana” saattavat vaikeuttaa sopeutumista.

Brittiläisen yliopistokulttuurin sisällä on hyvin helppo tutustua uusiin ihmisiin, vaikka kavereiden löytyminen on tietenkin kiinni myös oma-aloitteisuudesta. Tärkeintä on käyttää annetut tilaisuudet hyväkseen ja muistaa, että suurin osa muista opintonsa aloittavista on juuri samassa tilanteessa.

Opiskelijat tutustuvat toisiinsa luennoilla, seminaareissa ja asuntolassa. Jokaisessa yliopistossa järjestetään myös erityinen orientoitumisviikko (freshers’ week) ennen opintojen virallista alkua. Viikon aikana järjestetään yliopisto- ja kaupunkikierroksia sekä maakuntamatkoja. Yliopistojen lukemattomat clubit ja societyt esittelevät itsensä, ja iltaelämä on vilkasta.

Yliopistojen järjestämät harrastusmahdollisuudet ovat yksi helpoin tapa tutustua uusiin ihmisiin. Societyt ja clubit mahdollistavat yleensä sen, että opiskelija voi jatkaa vanhaa harrastustaan Britanniassa, mutta myös täysin uuden harrastuksen aloittaminen on helppoa. Etenkin lukuvuosien alussa tapaamisiin saapuu paljon uusia opiskelijoita eikä kukaan ole orpo joukossa.

Foorumilla käytyjen keskustelujen perusteella monet tutustuvat etenkin aluksi helpoiten toisiin suomalaisiin ja muihin ulkomaalaisiin opiskelijoihin. Suomalaisia opiskelijoita löytyy lähes jokaisesta yliopistosta, ja suurimmista kaupungeista kymmenittäin. Vaikka Britannian kulttuuriin tutustuu ja sopeutuu parhaiten paikallisten kautta, voi päivää piristää keskustelu omalla äidinkielellä sekä yliopiston Finnish, Scandinavian tai International Student Societyjen tilaisuudet. ISO ry järjestää paljon tapahtumia lukuvuoden aikana, pääasiassa Lontoossa.

Uuteen maahan sopeutumisen tärkeimmät avainsanat ovat avoimuus ja positiivinen asenne. Ne auttavat selviämään suuremmistakin kulttuuri- ja käytännöneroista huumorilla.