Hakuprosessi

Miten aloitan hakemisen?

Ensimmäistä tutkintoa (kandidaatti) Britanniassa suunnittelevan haku on yhteishaku. Sen järjestää UCAS (Universities and Colleges Admissions Service (http://www.ucas.ac.uk), jolle hakemukset osoitetaan. Haun takaraja opintojen aloittamiseen syksyllä on yleensä saman vuoden tammikuun puolessavälissä, lukuunottamatta Oxfordin ja Cambridgen yliopistoja sekä lääketieteellisiä tiedekuntia ympäri maan, joilla se on yleensä huomattavasti aikaisemmin syksyllä (noin vuosi ennen opintojen aloittamista). Oman hakuvuoden tarkka hakutakaraja kannattaa selvittää UCAS:n Internet-sivuilta.

Jatkotutkintohakemukset (maisteri, tohtori) osoitetaan yleensä suoraan yliopistoille, ja niistä löytyy parhaiten tietoa kunkin yliopiston nettisivuilta. Näiden takarajat vaihtelevat, mutta voivat olla niinkin myöhään kuin opintojen aloitusvuoden heinäkuussa. Toisaalta suositut kurssit saattavat täyttyä jo edellisvuoden puolella; yliopistot eivat odota hakemuksia viimeiseen päivään asti, vaan täyttävät paikkoja sitä mukaa kun hakemuksia tulee. Jatkotutkintohakemukseen vaaditaan yleensä hakulomake, motivaatiokirje ja kaksi akateemista tai muuta suositusta.

Miten täytän hakulomakkeen?

Hakulomakkeen voi nykyisin täyttää vain internetissä UCAS:n sivuilla. UCAS:n kautta voi hakea korkeintaan viiteen eri ohjelmaan, joihin voi myös sisältyä useita saman yliopiston ohjelmia. Hakemukseen saa salasanat, ja hakemusta voi tallentaa ja muokata mielensä mukaan, kunnes sen lopulta päättää lähettää. Myös yliopistoilta saadut tarjoukset näkyvät UCAS:n track-palvelussa internetissä.

Täyttämisohje löytyy myös internetistä nettilomakkeen yhteydestä. Sähköisessä hakulomakkeessa on valmiudet ottaa vastaan erimaalaisten koulujärjestelmien tietoja, myös suomalaisen. Sähköinen lomake on siistimpi kuin vanha paperinen ja myös lähetettäessä luotettavampi, mutta sen tiedetään aiheuttaneen harmaita hiuksia, jos hakija haluaa selittää erityisesti jotakin asiaa, jolle systeemiä suunniteltaessa ei ole varattu erityistä paikkaa (esim. yo-arvosanojen korotussuunnitelmia). Sähköistä lomaketta lähettäessä on myös hyvä valmistautua teknisiin ongelmiin: viimeisinä palautuspäivinä sivustolla voi esimerkiksi olla ruuhkaa ja hakemus onkin hyvä lähettää ajoissa.

Hakemus vaatii korttimaksun (vuonna 2012 £22, kun hakee useampaan kuin yhteen kouluun/kurssiin), ja ISO on kuullut tapauksista,joissa UCAS:n lomake ei erilaisista teknisistä syistä ole hyväksynyt suomalaista Visa Electronia, vaikka ohjeissa lukee, että Electron on hyväksyttävä maksutapa. Visan luottokortti on varmin tapa, mutta joka tapauksessa on erittäin suositeltavaa olla niin ajoissa liikkeellä, että nämäkin ongelmat saa selvitettyä ajoissa.

Hakulomakkeen eri osiin voi kysyä neuvoa CIMO:sta tai ISO ry:stä. Keskustelupalstalla käydään syystalvisin hakuaikojen umpeutumisen lähestyessä yleensä vilkas keskustelu aiheesta, ja arkistoonkin on kertynyt vastauksia monia keskustelijoita askarruttaneisiin kysymyksiin.

CIMO:n nettisivuilta löytyy myös kattava paketti Iso-Britanniaan hakemisesta.

Miten ilmoitan hakemuksessa suomalaiset lukiokurssit, ylioppilaskirjoitukset ja niiden arvosanat?

Tähän on yhtä monta tapaa toimia kuin hakijaa, eikä arvosanojen ilmoittamiseen ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. ISO ry:hyn kantautuneiden kokemusten mukaan ainakin joissakin brittiyliopistoissa tunnetaan suomalainen ylioppilasarvosanojen asteikko (laudatur-improbatur) ja osataan päätellä hakijan taso ja antaa tarjous näitä arvosanoja käyttäen. Toisaalta toisista on tullut tarjouksia tyyliin ”ylioppilastutkinto with grade 8 or better”, mikä on mahdotonta, koska laudatur on 7 pistettä (oletettavasti yliopisto on sekoittanut keskenään yo-asteikon ja tavallisen suomalaisen asteikon). Toisessa kysyttiin, onko L laudatur vai lubenter approbatur. Arvosana-asteikko hakemuksessa on siis paikallaan jo selvyyden vuoksi. Suomalaisen ylioppilastodistuksen alalaidassa arvosanoille on annettu seuraavat pistemäärät:

Laudatur 7
Eximia cum laude approbatur 6
Magna cum laude approbatur 5
Cum laude approbatur 4
Lubenter approbatur 3
Approbatur 2
Improbatur 0

Näin ollen arvosanan E voi ilmaista lyhyesti esimerkiksi seuraavasti: ”6 on a scale of 0 (fail) to 7 (excellent)”.

Suomalaiset päästötodistuksen numerot voi ilmaista vastaavasti: ”9 on a scale of 4 (fail) to 10 (excellent)”. Tässäkin on syytä kertoa asteikko, sillä suomalainen asteikko, 4-10, on kirjoittajan kokemuksen mukaan ulkomaalaisen silmissä erittäin epälooginen.

Jos päästötodistuksessa on annettu vain arvosana ”suoritettu” (asteikolla ”suoritettu/hylätty”), on syytä selventää, että kyseessä on todella eri asteikko. Muuten ”suoritettu” (”pass”) voi kuulostaa siltä, että numero onollut niin huono, ettei hakija halua kertoa sitä: ”rimaa hipoen läpi”. Asian voi ilmaista esimerkiksi seuraavasti: ”pass, on a pass/fail scale”.

Hakulomakkeeseen ei välttämättä mahdu selostusta kaikista lukiossa suoritetuista kursseista. Tällöin on syytä karsia ja miettiä, mitkä ovat hakemuksen tavoitteena olevan kurssisi kannalta avainasioita. Lääketieteellisten tiedekuntien valitsijat lienevät kiinnostuneita luonnontiedekursseista; humanistisissa tiedekunnissa sisäänpääsyyn vaikuttanee enemmän suoritustaso ja opintojen laajuus psykologiassa, filosofiassa tai historiassa. Yksi mahdollinen ratkaisu mahduttaa tärkeät asiat lomakkeeseen on listata jokainen tärkeän aineen kurssi ja sen arvosana erikseen, jonka lisäksi voi ilmoittaa, että tämän lisäksi suoritin X kurssia äidinkieltä, Y kurssia ruotsia, jne. On myös hyvä selventää, mikä on ”kurssi”: käännöksenä toimii vaikkapa ”module” tai ”course unit”, ja selvennykseksi voi ilmoittaa, että yhteen moduleen sisältyy Y tuntia opetusta ja Z tuntia itsenäistä työtä.

Mitä on englanniksi … ?

Hakulomaketta täyttävä suomalainen törmää usein suomalaisen koulumaailman termeihin, joille ei ole suoraa englanninkielistä vastinetta. Joskus sanakirjasta jopa löytyy historiallinen vastine, mutta se voi olla harhaanjohtava, koska suomalainen ja brittiläinen koulukulttuuri eroavat monessa asiassa huomattavasti toisistaan. Suomalaisten koulujenkin määritelmät eri käsitteille voivat vaihdella (esim. mitä tukioppilas tekee). Tällöin on usein parempi, ettei suoraa käännöstä yritäkään löytää, vaan selittää asian omin sanoin. Soveltaminen on sallittua, ja on tärkeämpää tehdä itse asia selväksi kuin löytää siihen yksisanainen käännös. Apua soveltamiseen saa vaikkapa ISO ry:n keskustelupalstalta, jossa on keskusteltu sopivista käännöksistä mm. vanhalle reaalikokeelle, tukioppilaalle ja rippileirin isoselle.

Valmiita koulusanastoja suomesta englantiin löytyy mm. Opetushallituksen Internet-sivuilta (http://www.oph.fi/info/sanasto).

Mitä Personal Statementiin kuuluu kirjoittaa?

Personal Statement on olennainen osa hakemusta, sillä se on ainoa ”persoonallinen” osa. Se on myyntipuhe, jonka perusteella yliopisto voi päättää haluavansa hakijan. Personal Statementin tärkein asia on tehdä selväksi, miksi haluaa tietylle alalle, miksi on alalle sopiva, ja osoittaa motivaatiota juuri siihen aihepiiriin. Voi mainita, miksi haluaa opiskella juuri Britanniassa tai ulkomailla yleensä. Työkokemuksen voi tuoda esiin, samoin vapaaehtoistyöt tai muun vastuullisen toiminnan. Harrastukset voivat myös tukea hakemusta. UCAS:in sivuilta löytyy myös kattavat ohjeet personal statementin kirjoittamiseen.

Personal Statement ei ole vain ansioluettelo, vaan hakijan oma analyysi omista kyvyistään ja vahvuuksistaan. On erityisen tärkeää alleviivata itse, mitä katsoo minkäkin kokemuksen osoittavan. Tehtyjen asioiden lisäksi miltei yhtä tärkeää on se, mitä hakija katsoo näistä asioista oppineensa.

Personal Statement kannattaa tarkistuttaa ennen lähettämistä vaikkapa englanninopettajalla tai vanhemmalla opiskelijalla, jotta sen kieliasu on ymmärrettävä ja rakenne looginen. Tila on rajattu 4000 merkkiin/47 riviin, joten kirjoitus kannattaa suunnitella hyvin ja tiivistää siihen mahdollisimman paljon asiaa. Ylimenevä osa ei lähde lomakkeen mukana ja voi siis haitata personal statementin rakennetta.

Suomalaisen yleisin virhe personal statementissa on todennäköisesti vaatimattomuus. Omia hyviä puolia on syytä mainostaa ja korostaa — valitsijat eivät niitä muuten tiedä, ja angloamerikkalaisen ”kehumiskulttuurin” mukaisesti valitsijat yleensä olettavat, että hakemuksessa on vähän liioiteltukin hakijan hyviä puolia, joten itseään aliarvioiva hakija ei vakuuta. Pieniäkin asioita (työ- ja muita kokemuksia) voi ottaa esiin, varsinkin, jos ne osoittavat kiinnostusta tai motivaatiota haun kohteena olevalle alalle. Jos olet aina halunnut kyseiselle alalle, mainitse se personal statementissa.

Omia puutteitaan ei hakemuksessa kannata alleviivata. Jos sinulla ei ole työkokemusta, sosiaalista aktiivisuutta tai opintoja tietyltä alalta, älä mainitse sitä erikseen — lukija kyllä huomaa sen muutenkin, jos se on tärkeä asia. Jos ei ole, valitsijan ajatuksia on turha viedä itselleen epäedulliseen suuntaan. Kannattaa sen sijaan puhua vahvuuksistaan, tiedoistaan, taidoistaan ja motivaatiostaan kehittää itseään. Missään nimessä ei pidä vähätellä omia ajatuksiaan sivulauseessa tyyliin ”tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta…” Lukijan ajatuksia ei myöskään kannata ennakoida käyttämällä fraaseja kuten ”obviously” tai ”naturally”.

Britanniassa myös arvostetaan harrastusten ja esimerkiksi kesä- ja vapaaehtoistöiden tuomaa kokemusta aivan eri tavalla kuin Suomessa: ne ratkaisevat valinnan kahden akateemisesti samantasoisen oppilaan välillä. Niitäkin kannattaa siis tuoda esiin, jos kokemusta on ja tilaa riittää. Brittihakijat kehuvat usein suomalaisesta hieman itsestäänselviltä tai kevyiltäkin tuntuvia kokemuksia: monet esimerkiksi kertovat matkailleensa, minkä voi kääntää osoitukseksi kulttuurientuntemuksesta ja kiinnostuksesta. Suomalaisenkaan ei siis tarvitse olla puolueen valtakunnallisen nuorisoryhmän johtaja tai juniorijoukkueen valmentaja, jotta harrastuksen voisi väittää kehittävän luonnetta, vaan esimerkiksi joukkueurheilussa tai tukioppilastoiminnassa opittavia ryhmätyö- ja kanssakäymistaitoja tarvitaan myös yliopistossa. Jopa TET-työharjoittelusta voi puhua paremman puutteessa. Yleisesti ottaen aktiivisuutta pidetään Britanniassa erittäin positiivisena asiana.

Brittiläisillä internet-sivuilla personal statementin kirjoitusohjeissa sanotaan usein, että statementissa on syytä käyttää ”avainsanoja”: motivoitunut, kiinnostunut, vastuullinen jne. Näitä avainsanojen listoja löytää hakukoneiden avulla internetistä vaikkapa haulla ”ucas personal statement”. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: väittämät on perusteltava. Lyhyt lause ”I am very motivated and responsible” tuo selvästi esiin sen, että hakija on yrittänyt ujuttaa tekstiin taikasanoja miettimättä, pitävätkö ne paikkansa. Parempi ratkaisu on kertoa, miten oma toimintakoulussa, harrastuksissa tms. osoittaa kyseisiä kykyjä, ja sisällyttää avainsanat tällaisiin kuvauksiin. Asiat on myös ”väännettävä rautalangasta”: Britanniassa ei useinkaan osata arvostaa suomalaista tapaa ilmaista asiat rivien välissä. On syytä sanoa suoraan, mitä on tehnyt ja mitä sen katsoo osoittavan: ”Toimin partiossa vartiojohtajana, mikä osoittaa organisointikykyä, johtamistaitoa ja vastuullisuutta.”

Tyypillisiä avainsanoja englanniksi ovat mm. interested, motivated, fascinated, (positions of) responsibility, knowledge, abilities, potential, capability, capacity, plan, lead, start, organise…

ISO ry aloitti syksyllä 2008 personal statementien korjauspalvelun. Lisätietoa palvelusta löytyy tämän dokumentin lopusta.

Haittaako, jos personal statementissa on kielivirheitä?

Yleisesti ottaen personal statement ei ole kielikoe, ja ulkomaalaiselta pieniä virheitä voidaan katsoa sormien läpi. Toisaalta minkä tahansa hyvän hakemuksen tunnusmerkki on aina oikeinkirjoituksen ja kieliopin riittävä hallinta. Suomalaisen on hyvä muistaa esimerkiksi, että kielet, kansallisuudet ja kuukaudet kirjoitetaan englanniksi isolla kirjaimella.

Jos käyttää hakemuksessa sanakirjasta katsottuja itselle tuntemattomia sanoja tai fraaseja, niiden sopivuus asiayhteyteen kannattaa tarkistuttaa jollakin englantia paremmin osaavalla, muuten tekstistä saattaa tulla tahattoman koominen tai niin vaikeasti ymmärrettävä, että vain suomalainen lukija ymmärtää asian. Kielikuvia ja sananlaskuja ei myöskään kannata kääntää suoraan suomesta, ellei ole asiasta varma.

Kannattaa siis tarkistuttaa teksti ainakin jollakin toisella; jos mahdollista, natiivipuhujalla tai englanninopettajalla. Yleensä (entisetkin) opettajat tekevät tällaisia palveluksia mielellään. Myös ISO ry:n keskustelupalstalla on avattu personal statementien tarkistuspalvelu.

Mikä on personal statementin oikea tyyli?

Personal statement on virallinen hakemus. On miltei mahdotonta tehdä hyvä vaikutus personal statementilla, joka ei täytä virallisen hakemuksen tunnusmerkkejä.

Statementissa ei saisi olla suoria tervehdyksiä (Hello tms.) tai allekirjoitusta. Suora viittaaminen lukijaan ei myöskään ole toivottavaa (esim. ei ”as you can see from my results” vaan paremmin ”as is clear from my results”).

Vältettäviä slangisanoja ovat esimerkiksi ”really” (asiayhteydestä riippuen paremmin esim. very, extremely, highly) ja lyhenteet, mm. it’s, I’m, can’t (pitää olla it is, I am, cannot).

Mitä suositukseen kirjoitetaan?

Suosituksen tarkoituksena on saada hakijasta tämän omaa esitystä objektiivisempaa tietoa siitä, miksi juuri tämä hakija olisi sopiva juuri tälle kurssille tai alalle, sekä mahdollisesti hakijan soveltuvuudesta yliopisto-opiskeluun yleensä. Siksi suositukseen voi kirjoittaa paitsi koulumenestyksestä, myös tuntiaktiivisuudesta, rakentavasta toveruudesta, myönteisistä luonteenpiirteistä, ongelmanratkaisukyvyistä, luovuudesta tai muusta, mikä ei käy ilmi arvosanoista. Voi kertoa myös oppilaan aktiivisuudesta tukioppilastoiminnassa, oppilaskunnassa, koulun kerhoissa tms. On kuitenkin loppujen lopuksi suosittelijan asia, miten hän asiansa esittää.

Suomalaisen suosittelijan on hyvä tietää, että ”ylisanoja” on syytä käyttää. Brittinäkemys yleisesti ottaen on, että jos hakija täyttää sisäänpääsyn minimiehdot, niin häntä ei voi olla suosittelematta. ”I recommend the student” on siis britti silmissä erittäin heikko suositus. ”I have no hesitation in highly recommending the student” on paljon parempi.

Keneltä suositus kannattaa pyytää?

Suosituksen voi pyytää entiseltä tai nykyiseltä opettajalta, opinto-ohjaajalta, rehtorilta tms. Työnantajan suositus ei välttämättä kerro mitään oppilaan akateemisista avuista ja soveltuvuudesta yliopisto-opintoihin. Siksi UCAS suosittaakin, etta suositus hankittaisiin opettajalta, ellei kyseessa ole hakija, jonka kouluvuosista on kulunut kovin pitka aika. Suositusta voi myös pyytää vaikka avoimen yliopiston tai kansalaisopiston luennoitsijalta ym., jos hakijalla on opintoja näistä suoritettuna ja lukioajoista tuntuu olevan liian kauan. Jos mahdollista, suositus kannattaa hakea sen alan opettajalta, jolle haku suuntautuu.

Entisiinkin opettajiin yhteyden ottaminen on todennäköisesti heille kohteliaisuus, erityisesti, jos opettajalla on aikanaan ollut hakijasta positiivinen mielipide. Tärkein asia on, että suosittelija tuntee ja muistaa hakijan; persoonallinen suositus on aina parempi kuin ympäripyöreä. Tätä on syytä korostaa myös suosittelijalle. On syytä myös muistaa tässäkin suomalaisen ja englantilaisen kulttuurin erot ja tähdentää niitä suosittelijalle: tässäkään osassa hakemusta ei ainakaan kannata aliarvioida hakijan kykyjä.

Joskus suosittelija on epävarma joko englannintaidostaan tai kyvystään kirjoittaa oikeanlainen suositus, jolloin hän saattaa pyytää oppilasta itseään kirjoittamaan suosituksen ja lupautua allekirjoittamaan sen. Tämä ei ole suositeltavaa siksi, että kokeneet valitsijat näkevät yleensä helposti sanakäänteistä ja kirjoituksen muista piirteistä, jos hakemus (esim. personal statement) ja suositus ovat saman henkilön kirjoittamia. Lisäksi harva nuori hakija on niin kypsä, että osaa vakuuttavasti kuulostaa opettajalta. Tällöin voi vaikkapa pyytää englanninopettajaa kääntämään suosittelijan kirjoittaman suomenkielisen suosituksen. Suositus lisäksi liitetään nettihakemukseen, joten mahdollisuutta allekirjoituksella vahvistamiseen ei edes ole.

Mitä kielikokeita hakijan täytyy tehdä?

Täysin suomalaisella pohjalla hakevan, aina Suomessa asuneen hakijan on joissakin tapauksissa suoritettava kielitesti. Jotkut yliopistot hyväksyvät hyvän ylioppilaskoearvosanan (L tai E, joskus jopa M) todisteeksi riittävästä kielitaidosta. British Councilin mukaan ylivoimaisesti yleisin hyväksytty kielitesti (97% yliopistoista) on IELTS (International English Language Testing System). Myös joitakin muita kielitestejä hyväksytään, kuten esimerkiksi TOEFL (Test of English as a Foreign Language). Yliopisto kertoo kotisivuillaan tai viimeistään sisäänottotarjouksessaan, jos (ja mitä)testejä vaaditaan ja millaisia pistemääriä niistä edellytetään.

Kielitesti ei välttämättä ole pakollinen, jos hakija on aikaisemmin suorittanut opintoja tai työskennellyt englanninkielellä (mieluiten englanninkielisessä maassa), mutta tämä on yliopistojen harkinnan varainen asia. IB- tai muun englanninkielisen lukion käyneen katsotaan osoittaneen kielitaitonsa opinnoillaan, joten tällöin kielitestiä ei yleensä vaadita.

Kielitestin tekeminen ennen hakemuksen lähettämistä ei ole tarpeellista, vaan sen voi tehdä, mikäli tarjouksessa niin vaaditaan. Testin tekeminen maksaa jonkin verran, ja parhaassa tapauksessa sitä ei edes vaadita.

Miten hakuprosessi etenee?

Hakuprosessin aikataulusta on vaikea yleisesti sanoa mitään, koska se voi vaihdella suurestikin sesonkiaikojen ja ruuhkien mukaan. Hakemuksen lähettämisen jälkeen UCAS:lta tulee yleensä tiedonanto, että hakemus on saapunut. Tämän jälkeen hakemuksessa olleilta yliopistoilta alkaa tulla myönteisiä tai kielteisiä vastauksia. Myönteinen vastaus on yleensä joko Unconditional tai Conditional Offer. Unconditional on muoto silloin, kun ylioppilasarvosanat olivat jo tiedossa hakemusta lähetettäessä ja kielitesti on suoritettu tai sitä ei vaadita. Conditional on tavallinen vastaus, jos ylioppilaskokeet (tai osa niistä) on hakemuksessa ilmoitettu toistaiseksi tekemättömiksi (pending). Conditional Offer on yleensä tarjous, joka lupaa pääsyn tietylle kurssille edellyttäen, että hakija saa ylioppilaskokeista tietyn yleisarvosanan tai yhteispistemäärän. Joskus voidaan myös edellyttää tiettyjä arvosanoja joistakin aineista (tyypillisimmin englannista ja/tai matematiikasta) tai kielitestin tuloksia. Tarjoukset saatuaan hakija harkitsee, minkä ottaa vastaan ykkösvaihtoehtona (Firm acceptance) ja toisena (Insurance acceptance).

Hakija saa yksityiskohtaiset ohjeet jokaiseen prosessin osaan, eikä hänen tarvitse tehdä oma-aloitteisesti käytännössä mitään. Tarpeettomat yhteydenotot eivät yleensä ole toivottuja, koska toimistot ovat erittäin kiireisiä. Monet yliopistot jopa erikseen kieltävät hakemusten perään soittelun juuri tästä syystä.

Mitä jos en saa tarvittavia arvosanoja?

Arvosanavaatimuksia ei pidä tulkita turhan kirjaimellisesti: koulu voi ottaa sisään kiinnostavan hakijan myös alemmilla arvosanoilla. Myös hyväksymistarjouksessa (conditional offer) annetuista arvosanoista voidaan joustaa ja ottaa sisään hakija siitä huolimatta, että tämä ei lopulta saavuttanutkaan vaadittuja arvosanoja. Tämä kuitenkin edellyttää hakijalta aktiivisuutta: hänen tulee ottaa itse yhteyttä yliopistoon ja pyytää uudelleenharkintaa. Sisäänpääsy riippuu tällöin siitä, onko kurssilla vielä tilaa. Tässä tilanteessa on otettava yhteyttä yliopistoon välittömästi omien koetulosten selvittyä, sillä paikka voi olla päivistä tai jopa tunneista kiinni.

Yleisesti ottaen brittiläiset oppilaitokset ja työnantajat ovat perusvaatimuksista joustavampia kuin suomalaiset, ja hakija voi tehdä vaikutuksen myös muilla kuin ylioppilasansioilla (opinnot suomalaisessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, harrastus- tai muu aktiivisuus, loistava suositus tms.)

Pitääkö todistusten kopiot, kielikokeen tulokset jne. lähettää oma-aloitteisesti?

Yleensä ei tarvitse. Yliopistot kyllä pyytävät näitä erittäin selvin sanoin, jos niitä tarvitaan.

En ole kuullut yliopistolta mitään. Pitäisikö huolestua?

Ei välttämättä. Päätösten saaminen voi kestää kauankin, erityisesti ruuhka-aikoina (marras-maaliskuu). Virallisesti vastausten tulisi saapua viimeistään maalis-huhtikuussa. UCAS:n sivuilla on kunkin vuoden tarkat päivämäärät, mihin mennessä vastausten pitäisi tulla. Myös erilaisten tervetulopakettien saapuminen paikan jo vastaanotettuasi saattaa kestää hyvinkin pitkään. Tieto asunnosta saattaa tulla jopa vasta muutamaa viikkoa ennen lähtöä.

Yliopisto ei vastaa sähköpostiin. Mitä tehdä?

Soita. Britit eivät ole yhtä innokkaita vastailemaan sähköpostitse tuleviin yhteydenottoihin kuin suomalaiset, ja tiedon saa parhaiten kysymällä suoraan puhelimessa, jolloin vastaanottaja ei voi haudata yhteydenottoasi muiden alle. Puhelimessa ei myöskään tarvitse hermoilla vastausta odottaessa, vaan asia selviää heti.

Miten yleisarvosana lasketaan ylioppilastodistuksesta?

Ei enää mitenkään: yleisarvosana ei ole enää käytössä suomalaisissa ylioppilaskirjoituksissa. Jos yliopisto on lähettänyt vaatimuksen pelkästä yleisarvosanasta, se yleensä tarkoittaa, että he ovat kiinnostuneita vain yleisestä suoritustasosta, eivät arvosanajakaumasta tai tietyistä aineista. Jos omista arvosanoista on vaikea määritellä yleisarvosanaa, on syytä ottaa yhteyttä kouluun ja kysyä, miten he tulkitsevat arvosanasi. Keskiarvoja ei välttämättä kannata itse lähteä laskemaan.