Asuminen ja työnteko

Asuminen

Yksin maahan tulevat opiskelijat asuvat Britanniassa useimmiten ensimmäisenä vuonna yliopiston opiskelija-asuntolassa. Opiskelija-asuntoloja on monenlaisia, ja useimmissa yliopistoissa on monenlaisia asuntoloja aina rauhallisista vanhempien opiskelijoiden asuntoloista bilehenkisiin asuntoloihin, joissa työ- ja yörauha voi jäädä vähemmälle. Asuntola-anomuksessa kysytään yleensä omia mieltymyksiä ja luonnekuvausta; jos on erittäin olennaista, että asuntola on erittäin hiljainen tai erittäin sosiaalinen paikka, tämä on hyvä mainita hakemuksessa. Monet yliopistot takaavat ensimmäisen vuoden ulkomaalaisille opiskelijoille asuntolapaikan, kunhan vain tekee anomuksen ajoissa.

Asuntolat vaihtelevat yliopiston ja miljöön mukaan, mutta ovat keskimäärin rakentamisen laadun, korjausten ja hallinnollisten asioiden suhteen yksityisen sektorin asuntoja paljon helpompia. Asuntoloissa laskut (vesi, kaasu, sähkö, internet) sisältyvät useimmiten vuokraan, korjaukset onnistuvat kaikki yliopiston kautta ja hoituvat suhteellisen helposti, asuntolat ovat keskimäärin suhteellisen turvallisia.

Asuntolamajoitukseen sisältyy oma huone (ellei erikseen sanota että jaettu), oma tai jaettu WC ja suihku (en-suite = oma WC ja suihku) ja jaettu keittiö sekä jonkinlainen olohuone. Self-catered –asuntolassa keittiö on yleensä paremmin varusteltu; catered-asuntolassa ruoka sisältyy vuokraan, joten keittiön varustelutaso sopii lähinnä nopeiden pikaruokien lämmittämiseen ja säilyttämiseen.

Toinen asuntolan henkeä määräävä tekijä on, onko asuntola flat- vai corridor –rakenteinen. Flatit ovat yleensä 5-10 hengen asuntoja, joissa olohuone ja keittiö on ainoastaan näiden asukkaiden käytössä; corridoreissa yhteiset tilat ovat usein suuremman porukan käytössä, ja niiden yksityisyys on sen mukaisesti vähäisempää. Kämppäkaverit ovat brittiasuntoloissa usein 18-vuotiaita, koska suurin osa asukkaista on ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Britanniassa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita, mutta yleensä heidät ripotellaan eri asuntoihin brittien keskelle. Flatteja on sekä single sex- että mixed sex –versioita, kuitenkin niin, että tytöt ja pojat käyttävät yleensä eri kylpytiloja. Anomuksessa voi myös useimmiten sanoa, kummanlaiseen majoitukseen haluaa.

Asuntolan suuri etu on sosiaalisuus. Asuntolassa tapaa varsinkin ensimmäisillä viikoilla uskomattoman paljon uusia ihmisiä, ja juhlia ja tapahtumia on jatkuvasti. Tästä syystä asuntola on usein myös paljon äänekkäämpi paikka kuin yksityinen asunto.

Asuntolojen, kuten kaiken muunkin brittiläisen majoituksen, suhteen on hyvä pitää mielessä brittiläisen asuntokannan ikä ja siitä seuraavat kunto-ongelmat. Kokolattiamatot ovat erittäin yleisiä ja ne voivat olla vanhoja, samoin verhot ja muut tekstiilit. Seinät ja katot eivät aina ole hygieenisen valkoisia, ja huonekalut voivat olla hyvällä tuurilla upouudet, huonolla tuurilla 20 vuotta vanhat.

Toinen vaihtoehto yliopiston asuntolojen lisäksi on yksityinen asuntola. Nämä ovat usein keskimäärin hieman kalliimpia, ja hintavertailussa on hyvä ottaa huomioon, että laskut eivät useinkaan sisälly vuokraan, vaan sähkö-, kaasu-, vesi- ja internetsopimukset on tehtävä erikseen. Laskutussopimusten tekeminen ei ole vaikeaa eikä siihen tarvita luottohistoriaa, mutta se on ylimääräinen paperityö. Nykyisin ainakin sähkö- ja kaasulaskut voi useimmiten maksaa internetissä.

Yksityisten asuntolakompleksien varustetaso on usein osapuilleen samaa luokkaa kuin yliopiston asuntolojen; yksityisellä saattaa olla enemmän luksusvaihtoehtoja kuin yliopistolla. ”Luxury accommodation” vastaa yleensä suunnilleen peruskorjatun suomalaisen yliopistoasuntolan tasoa.

Yksityisen sektorin talot (houses) ja asunnot (flats) ovat huomattavasti kirjavampi valikoima kuin yliopiston ja yksityiset asuntolat. Monissa kaupungeissa on erilliset markkinat opiskelijoille ja työssäkäyville (professionals), ja opiskelijavalikoiman hinta-laatusuhde on huomattavasti professional-asuntoja huonompi. Opiskelijan on kuitenkin vaikea saada professional-asuntoa, ellei hänellä ole esim. täyttä stipendiä, joka maksaa kaikki kulut (jatko-opiskelijoilla näitä on useammin kuin perustutkinnon tekijöillä).

Useimmat britit siirtyvät toiseksi yliopistovuodeksi yksityiseen asuntoon tai taloon joko asuntolasta tai kurssilta löydettyjen uusien kavereiden kanssa. Asunnon etsiminen seuraavalle vuodelle alkaa usein jopa tammikuussa, ja asunto on hyvä löytää viimeistään toukokuussa, koska useimmat britit lähtevät opiskelukaupungista kesäksi kotiseudulleen.

Opiskelijatalon etsiminen kannattaa aloittaa yliopiston Accommodation Servicestä tms., joissa on useimmiten tietoja paikallisista välitysfirmoista yms. Myös ilmoitustauluja ja paikallislehtiä kannattaa pitää silmällä, samoin myös netissä olevia ilmoitustauluja (näistäkin yliopiston majoitustoimistolla pitäisi olla tietoa).
Tärkeintä omaa taloa vuokratessa on, että tietää, mihin on itsensä laittamassa. Talo on ehdottomasti nähtävä, ja kaikki yksityiskohdat on syytä käydä läpi. Suomalaisen on myös syytä käydä katsomassa useita asuntoja tai taloja nähdäkseen mikä asuntojen taso yleisesti on ja mitkä piirteet ovat kaikille asunnoille yhteisiä. Useimmissa brittikaupungeissa on erittäin laaja tarjonta, ja opiskelijataloja on laidasta laitaan. Hinta ei välttämättä aina riipu pelkästään talon tasosta, vaan myös alueen maineesta yms.

Tärkeitä asioita oman talon vuokraamisessa ovat esimerkiksi:

  • Kosteusvauriot: onko seinissä hometta tai muita läikkiä? Britanniassa vähäiselle homeelle ei useinkaan tehdä mitään, varsinkaan 12 kuukauden lyhyen sopimuksen tehneen vuokralaisten kanssa.
  • Tukevat lukot ja turvalliset ovet, myös mahdollinen takaovi
  • Monissa taloissa on murtohälytin – tämä ei ole hätävarjelun liioittelua vaan erittäin yleistä.
  • Toimiva kuumavesiboileri
  • Huoneiden koko (”box room” on erittäin pieni huone jollainen useimmissa vanhoissa brittitaloissa on, ja ovelat vuokraisännät vuokraavat sellaisen toisinaan makuuhuoneena)
  • Keittiökalusteiden ja –laitteiden kunto, jääkaappi- yms. säilytystilan riittävyys ja mahdollisen kaasulieden turvallisuustodistukset.
  • Suihkutilat: suihku (jossa voi seisoa) ei ole itsestäänselvyys, vaan monissa kylpyhuoneissa on vain amme, johon saa suihkupäitä, mutta tällainen peseytyminen on hankalaa jos siihen ei ole tottunut.

Kaikki korjaukset, jotka vuokraisäntä lupaa, on syytä yrittää saada kirjallisena ennen sopimuksen allekirjoittamista. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu Briteissä, joten on parempi vuokrata talo, joka ei vaadi suurempia korjauksia. Niiden toteutuminen on nimittäin hyvin epätodennäköistä opiskelijatalossa.

Vuokrasopimuksen tekemiseen tarvitaan useimmiten passi, opiskelijakortti ym. henkilötodistuksia. Suosituksia saatetaan pyytää, mutta opiskelijataloissa niitä ei useimmilla ole. Tässä kannattaa käyttää hyväkseen esim. brittikämppisten vanhempia tms.

Suomalaisista mukavuuksista brittitaloissa joutuu tinkimään, varsinkin opiskelijamarkkinoilla. Rajaton lämmin vesi ei ole yleistä, vaan veden joutuu usein lämmittämään ennen suihkua. Lattialämmitys on luksustalojen yksinoikeus, ja tuplaikkunat (double glazing) on ylellisyyttä.

Työnteko

Ensimmäiseksi iloiset uutiset: Englannissa on todella helppo päästä töihin aloille mistä hakijalla ei ole minkäänlaista kokemusta! Esim. Suomessa baarimikkona työskentelyyn vaaditaan useimmiten alan koulutus, mutta täällä homma hoituu käytännössä kävelemällä pubiin ja ilmoittamalla tulevansa töihin. Muita "hanttihommia" saa samaan tapaan, kuten siivousta, hampurilaisbaaria yms. Työpaikkoja vapautuu jatkuvasti, silla Englannissa on tapana tehdä lyhyitä työsopimuksia. Tulee tosin muistaa, että hakijoitakin on muutama miljoona... Jos haluat vähänkin tasokkaampaa työtä kuin edellä mainitut, tulee kilpailu kasvamaan sadalla prosentilla. Tärkein valttikorttisi alussa on näyttävä ja hyvin tehty CV. Älä suinkaan mainitse kaikkia töitäsi, vaan ainoastaan ne, joista luulet olevan hyötyä kyseiseen työhön hakiessasi. CV:stä tulee myös näkyä tärkeimmät luonteenpiirteesi, joten mainitse lyhyesti mistä olet kiinnostunut ja mitä teet vapaa-aikanasi. Itse työnhaku voi hoitua monella tapaa. Esimerkkejä: (ei välttämättä kannattavuusjärjestyksessä)

  1. Jos haet esim. hotellialan töihin, katso paikallislehdistä tai puhelinluettelon keltaisilta sivuilta eri firmojen nimiä. Yritä löytää niistä lisätietoa esim. Internetistä ja ota selville postiosoitteet. Lähetä CV:si kirjeellä varustettuna kyseisiin firmoihin ja kerro kuka olet, millaista työtä etsit ja miksi olet kiinnostunut juuri kyseisestä firmasta. Englantilaiset ovat tunnettuja siitä, että he harvoin vaivautuvat soittelemaan perään vaikka lupaavat, mutta siitä huolimatta tämä on hyvä keino päästä työnhaastatteluun. Jos firma todellakin tarvitsee lisää työvoimaa ja CV:si erottuu muista, he ottavat kyllä sinuun yhteyttä. Monet firmat myös säilyttävät CV:t vaikka eivät kyseisellä hetkellä tarvitsekaan työntekijöitä, joten on aina mahdollista että saat yllättävän puhelun pitkänkin aikavalin jälkeen.
  1. Kävele sisään haluamaasi firmaan CV:llä varustettuna ja pyydä saada tavata johtaja. Yllättävän monet ovat saaneet töitä tällä konstilla. Monet paikat eivät näet mainosta vapaita työpaikkoja ollenkaan (esim. teatterit jonne itse paasin töihin) vaan he olettavat että sana kiertää. Mikäli teet hyvän vaikutuksen saattaa työpaikka olla sinun käden käänteessä. Huomaathan, että brittiläisellä ja suomalaisella CV:llä on huomattavan paljon eroa!
  1. Jos olet yliopisto-opiskelija on mahdollista, että koulussasi on Jobshop. Jobshopin tehtävänä on valittaa osa-aika ja lomatöitä opiskelijoille. Tarjolla on yleensä paljon erilaisia hommia, joten kannattaa ehdottomasti rekisteröityä oman oppilaitoksen Jobshoppiin ja kysellä mahdollisuuksia haluamistaan toista.
  1. Osta tasokkaita lehtiä (esim. the Guardian, the Times) ja katso avoimet työpaikat -sivut. Jos näet otollisia tärppejä, niin ei kun vastaat ilmoituksiin. Huom. mikäli olet tosissasi tämän suhteen niin muista, että näissä ilmoituksissa vaaditaan useimmiten jo kokemusta sekä alan tutkintoa.

Jos aiot työskennellä pidemmän aikaa tulee sinun hankkia englantilainen National Insurance Number (Suomen tunnuksesi ei siis todellakaan käy!) Tämä prosessi on välttämätön, silla monet firmat eivät suostu palkkaamaan ulkomaalaisia työntekijöitä ilman sosiaaliturvatunnusta.

National Insurance Numberin saat soittamalla Jobcentre Plussaan, josta saat haastatteluajan lähimpään työvoimatoimistoosi. Haastatteluajan saanti saattaa kestää muutamia viikkoja, jonka jälkeen numeron saanti saattaa kestää muutamista viikoista muutamaan kuukauteen.

Haastattelussa sinulta kysytään useita kysymyksiä, kuten milloin muutit Englantiin, missä olet sinä aikana asut ja missä työskentelet. Haastatteluun tarvitset myös passisi, kirjeen työnantajaltasi ja todisteen osoitteesta (vesi- tai sähkölasku). Toimisto antaa kyllä tarkat ohjeet vaadittavista asiakirjoista.

Suomalaiselle työnteko Englannissa on melko edullista verotuksen takia. Opiskelijoiden ei tarvitse maksaa veroa ollenkaan £7475:n asti (2011), mikä käytännössä tarkoittaa että voit tienata hyvinkin paljon vaikka saisitkin pientä palkkaa. Keskimääräinen opiskelijan palkka osa-aikatyöstä vaihtelee alueittain, mutta jäänee alle 6 puntaan.

Ilmoita työnantajallesi välittömästi mikäli olet opiskelija. Jotkut työnantajat eivät tämän jälkeen verota sinua ollenkaan, jotkut taas verottavat (jolloin saat maksamasi verot takaisin verokauden lopussa huhtikuussa). Tsemppiä työnhakuun - aktiiviselle hakijalle löytyy takuuvarmasti paikka!